Teksti: Inkeri Talvio
Joulun alla kauppakeskuksiin ilmestyy joulukuusia, joiden koristeiden seassa roikkuu paperisia toivelappuja. Jokaisen toiveen on kirjoittanut joku, jolla on joulun aikaan rajallinen mahdollisuus saada lahjoja. Näistä joulukuusista saa kuka tahansa ottaa lapun, ostaa toiveen mukaisen lahjan ja viedä sen kauppaan, josta se toimitetaan eteenpäin toiveen esittäjälle. Olen itsekin osallistunut tällaiseen keräykseen lahjan ostajana muutamia kertoja. Olemme pikkuveljeni kanssa käyneet kauppoja läpi etsien juuri sitä täydellisintä pikkuautoa, johon pieni poika voisi rakastua.
Kun sitten unelmien auto löytyi, siitä tuli otettua kuva toivekuusen kanssa ennen matkaamme luovutuspisteelle. Seuraavaksi teki mieli julkaista tämä kuva johonkin, jossa se voisi inspiroida muitakin ihmisiä toteuttamaan samanlaisten keräysten joululahjatoiveita. Tällaisten asioiden kanssa tulee kuitenkin helposti epäiltyä itseään ja ihmisiä ympärillään. Onko kyseessä kuitenkaan puhtaasti hyvä teko, jos sen julkaisee johonkin muiden nähtäville? Vai voidaanko hyvän tekemisestä julkisesti puhuminen nähdä jonkinlaisena omien hyveiden esittelynä ja kehuskeluna?
Kun itse pohdin asiaa Helsingissä, toisessa maailmankolkassa saman asian kohtaa libanonilainen sisällöntuottaja Surthany Hejeij, jonka löytää monilta sosiaalisen median alustoilta käyttäjänimellä Surthy Cooks. Surthy Cooks -tilin julkaisema sisältö noudattaa usein samaa kaavaa: ensin katsojan huomio herätetään julkisuutta keränneellä videolla, jossa haaskataan ruokaa. Sitten video siirtyy itse Hejeijiin, joka alkaa valmistaa ruokaa. Joskus reseptin edetessä näytöllä lukee kuinka paljon mitäkin ainesosaa joukkoon laitetaan, tosin pienemmässä mittakaavassa kuin reseptissä jota Hejeij itse valmistaa, sillä hänen laittamastaan ruoasta kasataan kymmenittäin täyttävän kokoisia annoksia. Seuraavaksi annokset kuljetetaan ulos kadulle, jossa ihmiset — enimmäkseen lapset — ovat jo odottamassa. Videolla näytetään kun Hejeij jakaa ruokaa ja ihmiset syövät sitä tyytyväisinä. Videot ottavat kantaa useaan asiaan samalla kertaa, kuten ruokahävikkiin ja nälänhätään.
Surthy Cooksin videot ovat kantaaottavia ja hyvää tekeviä, mutta hänkin kohtaa kritiikkiä. Suurin osa kritiikistä noudattaa samaa kaavaa. Yksi kommentoija sanoo “Miksi auttaa, kun kamerat ovat päällä”, kun taas toinen kommentoi “Miksi leveillä, tee se salaa”. Enimmäkseen kriittiset ihmiset epäilevät Hejeijin kalastelevan tykkäyksiä ja näyttökertoja, joista hän saisi mainetta ja rahaa. Onneksi nämäkin kommentit olivat yllättävän vaikeita löytää, niitä ei siis lopulta ole kovinkaan monia. Välillä videoita selaillessa ikäviä kommentteja tulee vastaan, mutta ne eivät ole niin suosittuja, että näkyisivät ensimmäisten joukossa. Oikeastaan tilanne on päinvastainen, sillä ensimmäiset kommentit ovat yleensä ihmisiä jotka puolustavat SurthyCooks tiliä kriitikoilta, ja painottavat hänen tekevän hyvää joka tapauksessa, aivan sama minkä vuoksi hän videoitaan julkaisee. Monet myös muistuttelevat kommenteissa, että näyttökerrat ja tykkäykset rahoittavat osaltaan tilin hyvää toimintaa.
Juuri se on ehkä tärkeintä kun puhutaan hyvistä teoista julkisesti kertomisesta. Hyvä teko tapahtuu silti, olivat tarkoitusperät kuinka itsekkäät tahansa. Hyveiden piilotteleminen on helppo kokea itsessään hyvänä tekona: on muille reilumpaa, kun ympäriltä ei tule painetta ajan tai rahan käyttämiseen. Olen törmännyt sellaiseenkin väitteeseen, ettei hyvä teko ole hyvä ollenkaan, jos siitä kertoo kenellekään jälkikäteen. Jos on riskinä, että teko voidaan nähdä oman edun tavoittelemisena, monet jättävät sen tekemättä. Pelko siitä, miten muut reagoivat pitää meitä usein otteessaan. Joskus vaikutus voi kuitenkin olla aivan jotain muuta kuin negatiivinen, vaikka emme uskalla toivoa niin. Joskus hyvin toimimiseen tarvitaan apua, jota on helpoin saada jakamalla tavoitettaan ja sitä, mitä on siihen mennessä tehnyt. Jakaminen voi inspiroida muita tekemään samanlaista työtä, tai auttaa hankkeen rahoittamisessa.
Lopulta julkaisin kuvan pikkuautosta ja toivejoulukuusesta. Kuvan julkaisemisen jälkeen olen jutellut paljon erilaisista joululahjakeräyksistä ihmisten kanssa, ja monilta olen kuullut, että he ovat joko osallistuneet sellaiseen tai meinaavat nyt osallistua. Vielä en ole kuullut keneltäkään, että asiasta ei olisi saanut puhua ääneen.