Pääkirjoitus: Elämän merkityksellisyyttä etsimässä

Teksti: Iida Ylinen

Vuoden 2025 viimeinen Etsijä taivaltaa maailmalle elämän merkityksellisyyttä etsimään. Sen löytäminen ei välttämättä ole helppoa, mikä käy ilmi myös Pietari Jetsosen omakohtaisesta tekstistä, jossa päästään seuraamaan elämän merkityksellisyyden vaiheittaista kirkastumista. Moitittu harmaa arki on paras koskematon kanvas, jolle parhaiten tarttuu mitä upeimmat sateenkaaren värit, Jetsonen kirjoittaa. 

Tekstistä välittyy nuoren ihmisen taivallus kohti armollisempaa suhtautumista itseen. Olin aivan liian iloissani maalannut elämäni karttaa sinne sun tänne, unelmoimaankin uskaltautunut ja tunkenut itseni joka paikkaan puuhamieheksi. Ahnehtinut kaikenlaista menestystä kurotellen. 

Nuoret on kohdattava armollisesti, kiteytti Nuorten hyvä elämä -tutkimushanke muutama vuosi sitten. Siinä todettiin nuorten elävän odotusten ja vaatimusten ristipaineessa, mikä on omiaan kuormittamaan ja herättämään huolta omasta pärjäämisestä. Suorittamista ihannoiva ilmapiiri kasvattaa nuorten paineita ja vahvistaa pärjäämisen pakkoa. Suorituskeskeisyys vaatii vastapainokseen armollisuutta.

On kiinnostavaa, että tutkimushanke on nostanut esille yhden kristinuskon keskeisimmistä opeista ja käsitteistä – armon. 

Samaisen tutkimushankkeen huomiot nuorten aikuisten merkityksellisyyden kokemuksista ovat huomiota herättäviä: Noin kolmasosa nuorista aikuisista kokee elämänsä merkityksettömäksi ja vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Nuorten aikuisten kokemuksissa on koulutustaustan mukaista eroa. Esimerkiksi peruskoulutaustaisista puolet kokee elämänsä merkityksettömäksi ja yli puolet vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Korkeakoulutaustaisista näin kokee huomattavasti harvempi.

Samansuuntaisen havainnon tekee Harvard Graduate School of Educationissa toteutettu tutkimus. Sen mukaan nuorista aikuisista lähes 60 % koki elämästään puuttuvan tarkoituksen tai merkityksen edellisen kuukauden aikana. Puolet raportoi mielenterveytensä kärsineen siitä, että en tiedä mitä tekisin elämälläni.

Yhden vastauksen elämän merkityksellisyyden kokemiseen antaa turkulaisessa seurakunnassa nuorten aikuisten yhteisöä luotsaava Karita Auranen, jota Leila Bayar haastatteli Etsijään. Parhaimmillaan ja aidoimmillaan merkityksellisyyttä voi kokea yhdessä muiden kanssa. Yhteisössä voi jakaa elämää toisten kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yhteydessä toisiin saa etsiä ja löytää omia vahvuuksiaan sekä rohkaista ja auttaa muita, Auranen totesi. 

Vaan mistä löytää se oma kannatteleva yhteisö, joka toisi voimaa ja merkityksellisyyttä? Nuorten hyvä elämä -tutkimushankkeen mukaan neljäsosa nuorista kokee, ettei kuulu itselleen tärkeään ryhmään tai yhteisöön. 

Merkityksellisyyden kokemisessa on myös eroja sukupolvien kesken. 17:ssä kehittyneessä taloudessa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että nuoret aikuiset eroavat vanhemmista ihmisistä siinä, että he painottavat sosiaalisia suhteita (perhe, ystävät), oppimista ja harrastuksia, kun taas vanhemmat korostavat terveyttä, eläkettä ja materiaalista hyvinvointia.

Entä voiko merkityksellisyyttä ammentaa hyvän tekemisestä? Hyvien tekojen äärellä on Inkeri Talvio, joka pohtii artikkelissaan onko teoista syytä kertoa muille vai mieluummin toteuttaa ne kaikessa hiljaisuudessa. Onko kyseessä kuitenkaan puhtaasti hyvä teko, jos sen julkaisee johonkin muiden nähtäville? Vai voidaanko hyvän tekemisestä julkisesti puhuminen nähdä jonkinlaisena omien hyveiden esittelynä ja kehuskeluna?

Elämän merkityksellisyyden etsintä voi johtaa johonkin sellaiseen, jota professori Arto O. Salonen kutsuu ekososiaaliseksi sivistykseksi. Muistan lukeneeni ekososiaalisen sivistyksen käsitteestä jo jokusia vuosia sitten, ja se iskostui mieleeni olennaista kiteyttävänä tavoitetilana.

Etsijän juttua varten haastattelin Salosta, ja oli ilo päästä pohtimaan elämän merkityksellisyyttä tällaista itselle tärkeää kehystä vasten. 

Päätoimittaja Iida Ylinen

Toivotan antoisia lukuhetkiä tekstiemme parissa. Toivottavasti ne synnyttävät merkityksellisyyden välähdyksiä. 

Iida Ylinen,
Etsijän päätoimittaja

Pääkirjoituksessa viitatut tutkimukset:

On Edge: Understanding and Preventing Young Adults’ Mental Health Challenges (2023)
Harvard Graduate School of Education

Nuorten hyvä elämä -tutkimushanke (2022)
E2 Tutkimus 2022

What Makes Life Meaningful? Views From 17 Advanced Economies (2021)
Pew Research Center

Miten ihminen löytää oman paikkansa?

Teksti: Leila Bayar

Moni pohtii, mistä elämän merkitys kumpuaa ja mikä omaa elämää todella kannattelee. Miten yhteisöt liittyvät kokemukseen merkityksellisyydestä? Nuorten aikuisten parissa seurakuntatyötä tekevä Karita Auranen vastasi Etsijän kysymyksiin.

Kristillinen usko, rukous ja yhteisön tuki ovat johdattaneet Karita Aurasta kohti syvempää ymmärrystä identiteetistä ja kutsumuksesta. Hänen kokemuksensa avaavat näkökulmia siihen, miten merkityksellisyyttä voi löytää, kun uskaltaa pysähtyä, kuunnella ja rakentaa elämää sen varaan, mikä todella kestää.

Mitä elämän merkityksellisyys sinulle tarkoittaa, mistä siinä on kyse?
– Merkityksellisyys perustuu totuuteen ja ymmärrykseen siitä, kuka olen. Kun ihminen saa uskossa vastaanottaa Jeesuksen sovitustyön, hänestä tulee Jumalan lapsi. Jumalan lapsen identiteetti auttaa ymmärtämään, kuinka suuri arvo ja merkitys jokaisella ihmisellä on. Tämän totuuden syvä sisäinen tiedostaminen on merkityksellisyyden ytimessä. Sisäisen kokemuksen lisäksi merkityksellisyyttä tuntee yhteydessä toisiin ihmisiin. Se tulee näkyväksi esimerkiksi niissä hetkissä, kun pystyy olemaan avuksi. Aina merkitykselliset asiat eivät tunnu juuri siinä hetkessä mielekkäiltä – erityisesti arjen keskellä monet askareet voivat olla puuduttavia. Silloin merkityksellisyyttä antaa tieto siitä, että se mitä teen, kantaa ajallaan hedelmää.

Millä tavoin olet päässyt merkityksellisten asioiden äärelle?
– Minua merkityksellisten asioiden äärelle on vienyt totuuden kaipuu ja sen etsiminen. Raamatun äärellä ja rukouksessa olen saanut kokea Jumalan vastaavan tähän kaipuuseeni. Jano Jumalan sanan puoleen veti minut seurakuntaan. Kun olen alkanut rakentaa elämääni Jeesuksen varaan, se on luonut pohjan ja merkityksen elämälleni ja sitä kautta ohjannut etsimään omaa kutsumustani.

Miten löytää merkityksellisyyttä tai voiko itselleen esittää jonkinlaisia apukysymyksiä merkityksellisyyden tunnistamiseksi?
– Voi pohtia esimerkiksi sitä, minkä kokee itselleen tärkeäksi tai missä kokee lepoa ja rauhaa. Entä missä on hyvä olla paikallaan, missä jano sammuu. Kun on löytänyt merkityksellisimmän ydinasian, se vaikuttaa muuallekin elämään.

Miten merkityksellisyyden etsiminen liittyy nykyiseen työhösi Polun nuorten aikuisten yhteisön koordinaattorina?
– Ennen nykyistä työtäni, löysin muutama vuosi sitten Polun yhteisöstä paikan, jossa koin, että Jeesuksen sanaa opetetaan ja eletään todeksi. Sen eläväksi tekevä vaikutus näkyi ihmisten keskinäisessä rakkaudessa ja yhteydessä toisiin, mikä tuntui merkitykselliseltä. Polussa olen saanut kasvaa Jumalan tuntemisessa yhdessä toisten nuorten aikuisten kanssa. Siellä syntyi myös halu löytää oma kutsumukseni. Rukoilin pitkään, että Jumala kutsuisi minut, vaikken itse tiennyt mihin. Kun Jumala kutsui minut tähän työhön, olen saanut kokea erityisen syvää merkityksellisyyttä päästessäni palvelemaan muita omilla lahjoillani.

Miten yhteisöt liittyvät merkityksellisyyden kokemiseen?
– Parhaimmillaan ja aidoimmillaan merkityksellisyyttä voi kokea yhdessä muiden kanssa. Yhteisössä voi jakaa elämää toisten kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yhteydessä toisiin saa etsiä ja löytää omia vahvuuksiaan sekä rohkaista ja auttaa muita.

Mistä tunnistaa hyvän ja ihmistä kannattelevan kristillisen yhteisön?
– Siellä on rakkaudellinen ja lempeä armon ja totuuden ilmapiiri. Siellä saa olla aito oma itsensä ja keskiössä on Jeesus: paitsi puheessa, myös teoissa. Evankeliumeista voimme lukea, miten Jeesus kohtasi ihmisiä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Karita Auranen on toiminut Turun Mikaelinseurakunnan nuorten aikuisten yhteisön Polun koordinaattorina syksystä 2025 lähtien. Karitan työhön kuuluu koordinoida Polun toimintaa ja tehdä sitä yhdessä yhteisön vapaaehtoisten kanssa. Hän toimii linkkinä nuorten aikuisten ja seurakunnan välillä. Karita siirtyi työntekijäksi yhteisön sisältä, ja siksi hän kokeekin työnsä erityisen merkitykselliseksi.

Nuori nainen lukee kirjaa.
Kuva: Juho Hankela