Mikä kaikki on murroksessa? Mikä on muuttunut tai tulee muuttumaan? Tällaisten kysymysten äärellä tapasimme maaliskuun lopulla Etsijän kirjoittajakoulun ensimmäisessä tapaamisessa. Koolla oli joukko nuoria aikuisia, jotka pohtivat ajassamme ajankohtaisia aiheita erityisesti muutoksen ja murroksen näkökulmista. Keskustelua käytiin toivosta ja toivottomuudesta nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, vanhojen mallien murtumisesta politiikan saralla, maahanmuuton vaikutuksista ennen, nyt ja tulevaisuudessa, realismin ja utopian määritelmistä, nuorten aikuisten työllisyystilanteesta ja esimerkiksi mahdollisuuksista irtautua Googlen kaltaisten digiyhtiöiden palveluista.
Keskustelujen pohjalta lähti kytemään jutunkipinöitä, jotka lopulta jalostuivat osalla kirjoittajakoululaisista valmiiksi teksteiksi.
Hertta Huovila selvittää jutussaan, millaisen paikan tekoälychatbotit ovat ottaneet meistä osan arjessa. Miksi chatbotit on kehitetty imitoimaan ihmismäistä viestintää ja miksi meidän halutaan pysyttelevän niiden parissa mahdollisimman pitkään? Huovilan haastatteleman viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksosen mukaan eettisille kysymyksille tekoälytuotteiden seurannaisvaikutuksista ei ole ollut juurikaan tilaa. Tekoälyteollisuuden vahvimpina ajureina ovat olleet talous ja teknologiset harppaukset eettisten näkökantojen sijaan. Mihin tämä on johtanut? Muun muassa tätä Huovila tarkastelee jutussaan.
Tekoälychatbottien, kielimallien ja aivokärähdyksen keskeltä on virvoittavaa jatkaa kulttuurimme ydinkertomusten kaanoniin jykevät juurensa kasvattaneiden Eevan ja Aadamin pariin. Hanna-Tuulia Haavisto myllää esseessään lempeästi uusiksi tapojamme tulkita syntiinlankeemuskertomusta, eli tarinaa hyvän ja pahan tiedon puusta. Haaviston mukaan syntiinlankeemuskertomuksen tulkintahistoria on täynnä misogynistisia tulkintoja, joissa nainen asetetaan miestä suurempaan vastuuseen tapahtumasta, joskus jopa ainoaksi syylliseksi. Mitä jos tarinaa onkin tulkittu ja luettu aina väärin? Voisiko sitä lähestyä lempeämmin? Mitä siitä silloin hahmottuisi ja millaisessa valossa symboliset esivanhempamme voisi silloin nähdä?
Touhukkaasti opetusministerin tontiltaan erilaisia aloitteita viskova RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz ajaa kouluihin yhteistä katsomusainetta. Hän moittii nykyistä uskonto- ja katsomusaineiden opetusjärjestelmää sirpaleiseksi ja linjaa, että yhteinen oppiaine lisäisi ymmärrystä omasta ja muiden vakaumuksista sekä kulttuureista. Luka Helsto nappaa aiheesta kiinni kolumnissaan ja kirjoittaa, että nykyinen malli ei ole yhdenvertainen. Hänen mielestään on erikoista, että 2020-luvun Suomessa ei voisi opettaa uskontoja ja maailmankatsomuksia kaikille yhteisesti ja ehdottaa yhteisen oppiaineen nimeksi uskontodialogia.
Antoisia lukuhetkiä Etsijän kevään 2026 tekstien parissa! Etsijän päätoimittaja Iida Ylinen
P. S. Etsijän kirjoittajakoulu jatkuu jälleen syyskuussa. Hae mukaan ja kehity taitavammaksi kirjoittajaksi mukavassa joukossamme!
Tekoälychatbotit jäljittelevät sujuvasti empaattista kuuntelijaa ja vakuuttavaa joka alan asiantuntijaa. Botit saattavat kuitenkin esittää keksittyjä faktoja ja vahvistaa käyttäjän vinoumia tai jopa harhoja. Viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksosen mukaan eettisille kysymyksille tekoälytuotteiden seurannaisvaikutuksista ei juuri ole ollut tilaa.
Generatiiviseen tekoälyyn pohjautuvista keskusteluboteista, kuten ChatGPT:stä ja Google Geministä, on muutamassa vuodessa tullut laajasti käytettyjä arkisia työkaluja ja viihdyttäjiä. Niitä käytetään tiedonhakuun ja tekstinmuokkaamiseen, mutta myös omien kuulumisten läpikäymiseen ja esimerkiksi ihmissuhdeongelmien ratkomiseen.
Tekoälychatbot saattaa tuntua kaikkitietävältä, objektiiviselta taholta, joka ei tuomitse ja osaa antaa laajempaa kontekstia omille kokemuksille ja näkemyksille. Jollekin se voi myös olla ainoa taho, jonka kanssa jutella.
Viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen huomauttaa tekoäly-yhtiöiden olevan suuryrityksiä, joita ohjaa pohjimmiltaan liiketoiminnallinen logiikka. Chatbotit on esimerkiksi suunniteltu niin, että käyttäjän tekee mieli jatkaa keskustelua.
“Halutaan, että ihminen jäisi siihen keskusteluun ja olisi siinä mahdollisimman pitkään tuottamassa heille dataa niin kaupallisessa mielessä kuin mallin kehittämismielessäkin”, Laaksonen sanoo.
Laaksonen tutkii teknologiaa, viestintää ja organisaatioita Helsingin yliopistolla. Hän on tutkimuksessaan käsitellyt muun muassa ihmisten vuorovaikutusta keskustelevien tekoälybottien kanssa sekä digijättien ja -alustojen valtaa ja vastuuta.
Laaksonen näkee yritysten liiketoimintalogiikan myös yhtenä syynä sille, miksi tekoälybotit viestivät ihmismäisesti.
“On aika selvää, että se on myös ihan tietoinen suunnitteluratkaisu esimerkiksi OpenAI:lta, että ChatGPT viestii ihmismäisesti. Se on heille hyödyllistä ja tekee siitä todennäköisesti koukuttavampaa ja miellyttävämpää käyttäjille.”
Laaksonen muistuttaa, että ihmisellä on ylipäätään luontainen taipumus inhimillistää elottomia ja abstraktejakin asioita. Ei olekaan ihme, että näin käy myös taitavasti ihmismäistä viestintää jäljittelevän tekoälymallin kohdalla.
“Ne ovat hyviä järjestelmiä luomaan miellyttävän sosiaalisen tilanteen. Me myös ihmisinä tavallaan heittäydymme siihen helposti mukaan. Todella moni haluaa esimerkiksi kiittää ChatGPT:tä keskustelun lopuksi, koska näin me ihmisinä vuorovaikutamme”, Laaksonen sanoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kuva: Pexels
Tekoälybotti ei erota faktoja fiktiosta
Laajoihin kielimalleihin perustuvat keskustelubotit tuottavat tekstiä, kuvaa ja muuta sisältöä käyttäjän antamien kehotteiden pohjalta todennäköisyyksiin perustuvan tilastollisen laskennan avulla. Rajusti yksinkertaistaen voisi sanoa, että tekstiä tuottaessaan kielimalli arvaa seuraavan sanan sen perusteella, mitkä sanat sille syötetyn massiivisen koulutusdatan perusteella todennäköisimmin esiintyvät peräkkäin tietyssä kontekstissa.
Laajoihin kielimalleihin perustuvat botit myös ikään kuin peilaavat käyttäjää ja vastaavat samassa rekisterissä kuin käyttäjän niille antama syöte. Kielimallin algoritmi reagoi herkästi pieneenkin sanavalintaan ja mukauttaa vastauksiaan sen mukaan.
Laaksosen mukaan generatiivisen tekoälyn kyky toimia tietyssä rekisterissä johtaa myös siihen, että se esiintyy uskottavasti minkä tahansa alan asiantuntijana, vaikka on yleisessä tiedossa, etteivät faktat ole kielimallien vahvuus. Kielimallit pystyvät tuottamaan sujuvaa ja uskottavan kuuloista tekstiä, jossa kuitenkin faktat ja niiden lähteet voivat olla täysin tuulesta temmattuja.
“Kielimallit käyttäytyvät keskustelutilanteessa kielellisesti samalla tavalla kuin asiantuntijat, ja tämä ikään kuin huijaa meidät uskomaan, että ne oikeasti tietävät, mitä ovat tekemässä ja sanomassa”, Laaksonen selittää.
Koska kielimallin generoima sisältö perustuu käytännössä todennäköisyyslaskentaan, malli ei pysty hakemaan suoraa todenmukaista lähdettä esittämilleen väitteille, eikä myöskään tunnista, ovatko sen esittämät tiedot faktoja vai keksittyjä.
Botteja on lisäksi koulittu vastaamaan käyttäjän kehotteisiin tietyllä tavalla. Esimerkiksi ChatGPT on erikseen koulutettu kohteliaaksi ja yhteistyöhaluiseksi. Siksi se osaa kiittää käyttäjää esitetystä kysymyksestä, välttelee ristiriitojen tai konfliktien luomista ja osaa ilmaista jopa empatiaa käyttäjää kohtaan sanomalla “Ymmärrän” ja “Tuo on varmasti hankalaa”. Bottia pitää osata erikseen kehottaa olemaan käyttämättä pehmentävää kieltä, jos haluaa siltä suoria vastauksia tai kriittisiä kommentteja.
Miellyttäväksi ja yhteistyöhaluiseksi koulutettu kielimalli saattaa mukailla ja miellyttää käyttäjäänsä mielistelyyn saakka, jolloin se asettaa samanmielisyyden faktojen edelle ja päätyy herkästi vahvistamaan käyttäjän vinoumia ja näkemyksiä. Näin syntyy chatbot, joka osaa vastata, mitä käyttäjä haluaa kuulla ja vieläpä vakuuttavan kuuloisesti.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen ei halua sanoa yksittäisen käyttäjän puolesta, etteikö tekoälybotin kanssa jutteleminen voisi olla myös hyödyllistä. Hän kehottaa kuitenkin pohtimaan generatiivisen tekoälyn käyttöä myös kognitiivisen pystyvyyden kannalta. “Aina kun käytämme näitä teknologioita, saamme jotain, mutta samalla myös luovumme jostain. Sekin on esimerkiksi jonkinlainen elämänhallintataito, että osaa miettiä seuraavan viikon ruokalistan sen sijaan, että kysyy ChatGPT:ltä.” Kuva: Laaksosen kotialbumi
Eettiset kysymykset ovat jääneet talouspuheen varjoon
Julkisuuteen on viime aikoina noussut myös ääriesimerkkejä tekoälyn kanssa juttelemisen mahdollisista varjopuolista. Tekoälychatbottien on todettu voivan esimerkiksi vahvistaa psykoosialttiin käyttäjän harhoja, ja onkin alettu puhua tekoälypsykooseista. Keskustelevia tekoälybotteja on myös pidetty syypäinä surmiin ja itsemurhiin, joihin bottien on katsottu rohkaisseen valmiiksi herkässä psyykkisessä tilassa olevia käyttäjiä.
“Humaanit ja eettiset kysymykset, kuten kuinka rakentaa järjestelmiä, jotka esimerkiksi eivät aja käyttäjiä itsemurhaan, eivät tällä hetkellä ole oikein olleet tapetilla. Se on todella surullista”, Laaksonen toteaa.
Laaksosen mukaan yritysten ei ole tarvinnut juuri kantaa vastuuta tekoälyteknologioiden mahdollisista vaikutuksista tuotteiden kehitysvaiheessa. Avainsanoina ovat eettisten näkökantojen sijaan olleet talous, innovaatiot ja teknologinen edistys. Yrityksille tämä on sopinut hyvin, sillä se on taannut niille resursseja tuotteiden kehitystyöhön.
Laaksonen näkee tekoäly-yritysten kohdalla tapahtuvan tällä hetkellä samaa, mitä someyritysten kohdalla: eettiset näkökulmat ja vastuunotto ovat nousseet esiin ensisijaisesti vasta julkisen paineen myötä. Sen sijaan, että järjestelmien kehitysvaiheessa olisi mietitty mahdollisia seurannaisvaikutuksia, on niihin reagoitu vasta julkisten skandaalien myötä.
“Nyt alkaa olla aika paljon näyttöä siitä, että ne on suunniteltu tavalla, joka ei ole käyttäjille hyväksi. Tämä ihan sama toistuu tällä hetkellä tekoälybottien ja -mallien kohdalla.”
Viime vuosina monet suuret digijätit OpenAI:sta Metaan ja Microsoftiin ovat hajauttaneet eettistä vastuuta organisaatiotasolla, ja hajottaneet tai uudelleenjärjestäneet eettisyyteen keskittyviä tiimejä. Ennakkotapauksia tekoälysovellusten seurauksista ja yhtiöiden vastuusta rakennetaan paraikaa.
Maailmanlaajuisesti useat kristilliset kirkot ja seurakunnat ovat ottaneet tekoälyn käyttöön jollakin tavalla ja muutamat sovellukset ovat herättäneet kiivastakin kansainvälistä keskustelua. Suomessakin kirkko on ottanut tekoälyn nyt osaksi kärkihankkeitaan ja seurakunnilla on ollut mahdollisuus käyttää tekoälyö työssään jo muutama vuosi.
Tilda Enne
TUOREIMPANA kirkollisena käänteenä tekoälyn käyttöönotossa on 7. marraskuuta kirkolliskokouksen hyväksymä kärkihanke Digi@Kirkko. Sen tavoitteena on kehittää kirkon toimintaa edistävää tekoälykyvykkyyttä.
Porvoon seurakunnan viestinnästä vastaava pappi Ville Halkoluoto kertoo, että hän on käyttänyt työssään tekoälyä niin pappina kuin viestinnässäkin.
”Tekoäly on työkalupakissani yksi työkalu lisää ja käytän sitä enimmäkseen ideointi-kumppanina”, Halkoluoto kuvailee. Etsijä-lehden haastattelussa torstaina 12. joulukuuta Halkoluoto kertoo juuri valmistelevansa sunnuntain saarnaa tekoälyn kanssa.
”Ajatus ja idea on aina oma ja lähden sitä sitten työstämään tekoälyn kanssa.”
Kesällä 2023 Kirkkohallitus käynnisti tekoälytyöryhmän ja seurakuntien käyttöön on sittemmin otettu Microsoft Copilot-tekoälysovellus. Kirkko on siis jo jonkin aikaa mahdollistanut ja rohkaissut seurakuntia käyttämään tekoälyä.
”Tekoäly on työkalupakissani yksi työkalu lisää.”
Halkoluoto kuitenkin käyttää itse maksullista Chat GPT 4 -sovellusta. ”Copilottiin ei voi luoda omia agentteja eli ennakko ohjeita kuten Chat GPT:ssä, joten se ei ole aivan yhtä joustava”, Halkoluoto opastaa.
Tämä on hänelle tärkeää kirkon viestinnän toteuttamisessa, mutta muissa tehtävissä Copilot on täysin riittävä. Halkoluoto tekee esimerkiksi seurakunnan kuukausi-ilmoituksen tekoälyn kanssa, sillä se muuttaa näppärästi sisällöt oikean muotoisiksi ja ennakkoon tehdyt agentit tehostavat työskentelyä.
”Omaa erikoisosaamistani on teologia, eikä kukaan voi olla ammattilainen kaikessa. Viestinnän suhteen on hyvä sparrailla tekoälyn kanssa ja pyytää apua esimerkiksi tiedotepohjien ja rakenteen luomiseen.”
Halkoluoto kertoo, että heidän seurakunnassaan asenne tekoälyyn erityisesti Kirkkoherralta on positiivinen, vaikka Halkoluoto onkin heistä ainoa, joka käyttää tekoälyä aktiivisesti. Tavoitteena on kuitenkin toteuttaa keväällä koulutuksia, jotta muillekin seurakunnan työntekijöille tekoälyn käyttö tuntuisi helpommin lähestyttävältä.
”Yleensä kaikkien uusien teknologioiden kanssa on negatiivisia ennakkoasenteita ja pelkoja. Osan vaikeista tunteista aiheuttaa yleensä tiedon ja taidon puute, joten koulutukset ovat tärkeitä.”
Tekoälyn ulottuvuudet kirkon käytössä
Maailmanlaajuisesti kristilliset kirkot ja seurakunnat ovat kokeilleet tekoälyä seurakunnan tarpeisiin monin tavoin. Esimerkiksi keäkuussa 2023 Pyhän Pietarin kirkossa Saksan Fuerthissa tekoäly chatbot piti saarnan seurakunnalle ja marraskuussa 2024 Sveitsin Lucernessa tekoäly-Jeesus otti vastaan seurakuntalaisten synnintunnustuksia.
Kahden kuukauden kokeiluajan aikana yli 1 000 ihmistä käytti mahdollisuuden ripittäytyä tekoäly-avatarin kanssa. Kuva: Peter Diem/Lukasgesellschaft, Lähde: Guardian
Halkoluoto pitää kuitenkin itse tärkeänä inhimillistä elementtiä tekoälyn käytössä. Hänen mielestään Chat GPT:n vastaus pyyntöön ”kirjoita minulle saarna aiheesta X”, on raskas ja paatoksellinen.
”Mielestäni se ei oikein ymmärrä mikä saarna on”, Halkoluoto kuvailee.
Hyödyllisiä tuloksia sen sijaan antaa pyyntö tarkastella jotain raamatun kohtaa analyyttisesti ja tarjoamaan siihen liittyviä näkökulmia. Tekoäly pystyy antamaan hyödyllisiä perspektiivejä ja huolitellun kieliasun sekä retoriikan, mutta sen tuottama sisältö on rajallista.
”Se, miten jokin raamatun kappale minulle pappina resonoi, ei tekoäly pysty tuottamaan. Eikä sen kuulukaan olla mikään vastausautomaatti.”
Kesäkuussa 2024 Suomen Pipliaseura etsi käyttäjiä testaamaan tekoälypohjaista Raamattuavustajaa, jota on kehitetty Pipliaseuran omaan ChatGTP -ympäristöön. Perspektiivejä ja tukea aktiivisille raamatunlukijoille ja käyttäjille suunnitellaan siis tälläkin hetkellä.
Uhka ja mahdollisuus
Chat GPT ja Copilot käyttävät molemmat generatiivisen tekoälyn kouluttamiseen vapaasti verkosta löytyvää materiaalia. Sana vapaasti ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö sisällön tuottajilta olisi kysytty lupa heidän tuottamansa materiaalin käyttöön.
Tämän lisäksi tekoälyä käyttäessä pitää olla tietoinen tietoturva ongelmista, kuten henkilökohtaisten tai muiden herkkien tietojen antamista syötteeksi tekoälylle. Generatiiviset tekoälyt kouluttavat itseään annetuilla syötteillä, joten henkilökohtaiset tiedot päätyisivät näin vapaasti julkiseen käyttöön.
Halkoluoto näkee tekoälyn käytössä monia haasteita myös saavutettavuuden kannalta. ”Yleisesti ottaen uskon, että tekoälystä olisi hyötyä kaikille, kunhan sitä opettelee käyttämään. Se on siis mahdollisuus, mutta on siinä omat uhkansakin.”
”Kirkon tulisi olla aktiivinen vaikuttaja lainvalmistelussa.”
Halkoluodon mielestä seurakunnat voisivat ottaa aktiivista roolia tekoälya tuomien vaarojen opettamisessa niille, jotka eivät pysy teknologian mukana: ”Seurakuntamme on järjeestänyt ikäihmisille teknologiaan liittyviä tiedotustilaisuuuksia, missä on käyty läpi yleisiä verkkoon liittyviä uhkia, kuten tiedonkalasteluviestejä ynnä muita. Erityisesti diakonian kautta annettavalle tuelle on varmasti tarvetta.”
”Toisaalta, miten kirkkko pystyisi isona yhteisönä vaikuttamaan esimerkiksi lainvalmistelujen yhteydessä vaikka mainosrobottipuheluiden leviämiseen, siihen sanoisin, että kirkon tulisi olla aktiivinen vaikuttaja lainvalmistelussa, niin eettisestä näkökulmasta kuin ihan vain nostamalla esille ongelmakohtia, joita seurakunnissa näkyy.”
Tekoälyn vastuulliseen käyttöön ja kestävään kehittämiseen etsitään jatkuvasti ratkaisuja, vaikka monessa kohtaa sääntely laahaa teknologian perässä. EU on pyrkinyt ottamaan tekoälyn sääntelyn edelläkävijän aseman uudella lakipaketillaan ja tekoäly toimistolla.
Tilda Enne
EUROOPPA on elokuusta 2024 alkaen ensimmäinen manner, jolla on voimassa kattava tekoälyn käyttöä ja kehittämistä koskeva lakikokonaisuus.
EU:n tekoälyasetus tulee olemaan täysin sovellettavissa kahden vuoden kuluttua muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ja säädöksien eri alueet tuodaan lainvoimaisiksi porrastaen. Esimerkiksi hallintoa koskevat säännöt ja yleiskäyttöisten tekoälymallien velvoitteet tulevat sovellettaviksi 12 kuukauden päästä ja säännöt tekoälyjärjestelmille, jotka on sisällytetty säädeltyihin tuotteisiin sovelletaan 36 kuukauden kuluttua tekoälyasetuksen hyväksymisestä.
Toistaiseksi ainakin tekoälyn käytön eettisyyttä on mietitty asetuksessa lähinnä ihmisten, yritysten, valtioiden ja muiden instituutioiden sekä organisaatioiden kannalta. Tekoälyn vaatimaa huikeaa energiankulutusta, tarvittavia jalometalleja sekä muita raaka-aineita ja teknologiainfrastruktuurien luomista ei ole otettu huomioon tekoälylle luoduissa säädöksissä.
Siirtymän helpottamiseksi uuteen sääntelykehykseen Euroopan komissio on käynnistänyt Tekoälypact-hankkeen, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Sen tarkoituksena on tukea tulevaa lain täytäntöönpanoa sekä kutsua eurooppalaisia ja muiden alueiden tekoälykehittäjiä noudattamaan tekoälyasetuksen keskeisiä velvoitteita etukäteen.
Jo helmikuusta 2024 alkaen Euroopalla on myös oma Euroopan komission alainen AI-toimisto, jonka tarkoitus on jatkaa tekoälyn sääntelyn kehittämistä ja seurantaa.
Tekoäly etenee hurjaa vauhtia ja se on verrattavissa internetin synnyn kaltaiseen teknologiseen murrokseen. Siksi on sanomattakin selvää, että kehitys ei ole pysähtymässä vaan ennemmin kiihtymässä. Valtioiden ja moninaisten organisaatioiden tehtäväksi jää sääntely, joka edistäisi tekoälyn kestävää ja vastuullista kehitystä ja turvaisi kansalaisten turvallisuuden ja perusoikeudet.
Tutkitusti tekoälyn käytöstä
Tuoreista kehitysaskeleista huolimatta tekoäly on ollut globaalisti ihmisten käytössä jo useita vuosia ja monesti teknologiaa edistävät yritykset ja tekoälyä sisällön tuottamiseen käyttävät tahot ovat saaneet nauttia viidakonlaeista valtiollisten lakien puuttuessa tai ollessa puutteellisia. Näin tekoäly on ehtinyt aiheuttaa jo monelaista vahinkoa maailmanlaajuisesti niin julkiselle keskustelulle, luottamukselle ja totuuden muodostukselle esimerkiksi mis- ja disinformaation sekä valheellisten uutisten muodossa.
Uhkakuvista huolimatta tekoäly tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia. Suomessa tekoäly on otettu vastaan melko avarakatseisesti ainakin Elinkeinoelämän taloustutkimuslaitos Etlan tutkimustuloksien perusteella. Marraskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on vähintäänkin kokeillut tekoälyö joko työssään tai vapaa-ajalla, ja suomalaiset ovat olleet myös keskiverto Eurooppalaisia rohkeampia käyttämään tekoälyä. Tämä koskee erityisesti naisia, sillä Etlan mukaan naiset käyttävät tekoälyä keskiarvollisesti enemmän kuin miehet.
Etlan tuoreiden tutkimusten mukaan generatiivinen tekoäly on jo nyt vaikuttanut merkittävästi suomalaisten vapaa-aikaan ja työhön. Joka kolmannella työllisellä on ollut generatiivisen tekoälyn ammatillista käyttöä ja se on myös lisännyt työn kysyntää Suomessa. Palkat ovat nousseet viimeisen vuoden aikana eniten tekoälylle altistuneissa ammateissa.
Tutkimuksia katsottaessa, tekoälyn ei siis nähdä olevan Suomessa tällä hetkellä töitä vievä teknologia vaan työllistävä ja monia töitä tehostava työkalu.
