Mikä kaikki on murroksessa? Mikä on muuttunut tai tulee muuttumaan? Tällaisten kysymysten äärellä tapasimme maaliskuun lopulla Etsijän kirjoittajakoulun ensimmäisessä tapaamisessa. Koolla oli joukko nuoria aikuisia, jotka pohtivat ajassamme ajankohtaisia aiheita erityisesti muutoksen ja murroksen näkökulmista. Keskustelua käytiin toivosta ja toivottomuudesta nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, vanhojen mallien murtumisesta politiikan saralla, maahanmuuton vaikutuksista ennen, nyt ja tulevaisuudessa, realismin ja utopian määritelmistä, nuorten aikuisten työllisyystilanteesta ja esimerkiksi mahdollisuuksista irtautua Googlen kaltaisten digiyhtiöiden palveluista.
Keskustelujen pohjalta lähti kytemään jutunkipinöitä, jotka lopulta jalostuivat osalla kirjoittajakoululaisista valmiiksi teksteiksi.
Hertta Huovila selvittää jutussaan, millaisen paikan tekoälychatbotit ovat ottaneet meistä osan arjessa. Miksi chatbotit on kehitetty imitoimaan ihmismäistä viestintää ja miksi meidän halutaan pysyttelevän niiden parissa mahdollisimman pitkään? Huovilan haastatteleman viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksosen mukaan eettisille kysymyksille tekoälytuotteiden seurannaisvaikutuksista ei ole ollut juurikaan tilaa. Tekoälyteollisuuden vahvimpina ajureina ovat olleet talous ja teknologiset harppaukset eettisten näkökantojen sijaan. Mihin tämä on johtanut? Muun muassa tätä Huovila tarkastelee jutussaan.
Tekoälychatbottien, kielimallien ja aivokärähdyksen keskeltä on virvoittavaa jatkaa kulttuurimme ydinkertomusten kaanoniin jykevät juurensa kasvattaneiden Eevan ja Aadamin pariin. Hanna-Tuulia Haavisto myllää esseessään lempeästi uusiksi tapojamme tulkita syntiinlankeemuskertomusta, eli tarinaa hyvän ja pahan tiedon puusta. Haaviston mukaan syntiinlankeemuskertomuksen tulkintahistoria on täynnä misogynistisia tulkintoja, joissa nainen asetetaan miestä suurempaan vastuuseen tapahtumasta, joskus jopa ainoaksi syylliseksi. Mitä jos tarinaa onkin tulkittu ja luettu aina väärin? Voisiko sitä lähestyä lempeämmin? Mitä siitä silloin hahmottuisi ja millaisessa valossa symboliset esivanhempamme voisi silloin nähdä?
Touhukkaasti opetusministerin tontiltaan erilaisia aloitteita viskova RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz ajaa kouluihin yhteistä katsomusainetta. Hän moittii nykyistä uskonto- ja katsomusaineiden opetusjärjestelmää sirpaleiseksi ja linjaa, että yhteinen oppiaine lisäisi ymmärrystä omasta ja muiden vakaumuksista sekä kulttuureista. Luka Helsto nappaa aiheesta kiinni kolumnissaan ja kirjoittaa, että nykyinen malli ei ole yhdenvertainen. Hänen mielestään on erikoista, että 2020-luvun Suomessa ei voisi opettaa uskontoja ja maailmankatsomuksia kaikille yhteisesti ja ehdottaa yhteisen oppiaineen nimeksi uskontodialogia.
Antoisia lukuhetkiä Etsijän kevään 2026 tekstien parissa!
Etsijän päätoimittaja Iida Ylinen
P. S. Etsijän kirjoittajakoulu jatkuu jälleen syyskuussa. Hae mukaan ja kehity taitavammaksi kirjoittajaksi mukavassa joukossamme!