TÄLLÄ hetkellä (22.5.2024) Tampereen yliopiston edessä on maanvaltausleiri, jonka osallistujat vaativat yliopistoa katkaisemaan yhteistyönsä Israelin kanssa. Leiri on pystytetty solidaarisuudesta palestiinalaisten kanssa, jotka ovat jo kymmeniä vuosia kärsineet konfliktista Israelin kanssa, jonka toimia Kansainvälinen tuomioistuin on alkanut tutkia kansanmurhana.
Oskari Saari kirjoittaa peloistaan tulevaisuudesta ja kertoo, miksi hän on solidaarisuusleirillä. Saaren alkuperäisteksti on kirjoitettu englanniksi ja se julkaistaan tässä tekstissä kahdella kielellä.
In English: Oskari Saari is participating in the protest camp in front of Tampere University’s main building, to show solidarity with the struggle of the Palestinian people and to try to pressure the university to sever their ties and networks of support with Israel. He is sharing his feelings on why he is participating and what compels him to act.
KEVÄÄLLÄ 2019 sain mahdollisuuden kerätä gradumateriaalia kolmen kuukauden ajan Israel-Palestiinasta Suomen Lähetysseuran Felm volunteer -ohjelman kautta. Kolmen kuukauden ajanjakso mahdollisti tutustumisen paikallisen kirkon elämään ja palestiinalaiseen kontekstuaaliseen teologiaan, jonka ytimessä on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja rauha kaikkien alueen uskontojen kesken.
Kohti oikeudenmukaisuutta ja rauhaa
” – – [J]a maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”, luen Beit Sahourin paimentenkedolla sijaitsevan kappelin katosta. Ensimmäisen joulun keskeisellä tapahtumapaikalla ja samalla keskellä miehitettyä palestiinalaisaluetta enkelin tunnetut sanat tuntuvat samalla ympäröivän todellisuuden kanssa ristiriitaisilta — ja toisaalta radikaalilta lupaukselta. Keskellä pitkittynyttä konfliktia luottamus tulevaisuuteen ja kestävään rauhaan on koetuksella. Samalla palestiinalaisesta kontekstuaalisesta teologiasta on löydettävissä voimakas sitoutuminen juuri oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan pyrkimiseen.
Kontekstuaalisella teologialla tarkoitetaan teologian tekemisen tapaa, jossa ympäröivä yhteiskunnallinen todellisuus vaikuttaa siihen, miten teologiaa tehdään ja tulkitaan. Tämä näkyy myös palestiinalaisessa kontekstuaalisessa teologiassa; pitkittyneen konfliktin keskellä miehityksen, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat myös teologisia kysymyksiä.
Kuva: Anne Heikkinen
Uskontoihin perustuvat jakolinjat korostuvat ennakkoluuloissa, vaikka suurin ongelma on miehitys
Kristinusko on syntynyt historiallisen Palestiinan alueella. Sen lisäksi Jerusalem ja muu Israel-Palestiinan alue on keskeinen myös kahdelle muulle monoteistiselle uskonnolle, juutalaisuudelle ja islamille. Uskonnon suuri asema on tuonut helposti suurelle yleisölle käsityksen, että uskonnolla on merkittävä asema myös Israel-Palestiinan konfliktissa. Uskonto onkin ikään kuin ”helppo” tapa jakaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin. Tämä ennakkoluulo heijastuu myös siihen, miten läntisessä maailmassa tulkitaan kristittyjen asemaa konfliktissa.
Usein esimerkiksi suomalaisissa seurakunnissa toistuu käsitys, että Israel-Palestiinassa kristityt ovat ensisijaisesti muslimien sortamia, ja että paikallisten kristittyjen uskonnonvapaus on jatkuvasti uhattuna. Tutkimassani palestiinalaisessa kontekstuaalisessa teologiassa kuitenkaan uskonnollinen vaino ei ole keskeisin tekijä, vaan merkittävän haasteen asemaan nousee miehitys ja sen aiheuttama arkipäivä, kuten liikkumisenvapauden rajaaminen ja muut ihmisoikeusloukkaukset.
On toki hyvä huomata, että rajoitukset palestiinalaisten liikkumisenvapaudessa vaikuttavat myös palestiinalaiskristittyjen uskonnonvapauteen. Länsirannalla elävillä kristityillä ei välttämättä ole mahdollisuutta matkustaa Jerusalemiin esimerkiksi juhliakseen pääsiäistä, vaikka välimatkaa olisi vain muutamia kilometrejä.
”Palestiinalaiskristittyjen näkökulmasta muslimien ja kristittyjen välille rakennettavat kahtiajaot pahentavat jo ennestään monimutkaista konfliktia ja sen jakolinjoja.”
Kuitenkin suomalaisissa seurakunnissa nostetaan harvoin esille poliittisen miehityksen aiheuttamia seurauksia palestiinalaisille kristityille: sen sijaan nojaudutaan ennakkoluuloiseen käsitykseen kristittyjä vainoavista muslimeista. Tutkimani Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon emerituspiispa Munib Younan onkin todennut, että palestiinalaiset kristityt ja muslimit ovat eläneet rauhanomaisesti rinnakkain lähes 1400 vuotta.
Palestiinalaiskristittyjen näkökulmasta muslimien ja kristittyjen välille rakennettavat kahtiajaot pahentavat jo ennestään monimutkaista konfliktia ja sen jakolinjoja. Lisäksi Younan nostaa esille sen, ettei Israel-Palestiinan konflikti ole luonteeltaan ensisijaisesti uskonnollinen, vaan poliittinen konflikti, joka on ratkaistava poliittisin neuvotteluin.
Kuva: Anne Heikkinen
Munib Younan näkee miehityksestä vapautumisen paitsi rakenteellisen synnin muodosta vapautumisena, myös kaikkien etuna
Niin Israelin kuin Palestiinankin puolella kristittyjä on noin kaksi prosenttia väestöstä. Kristittyjen määrä on laskenut viime vuosikymmeninä merkittävästi. Syitä on lukuisia, mutta kristittyjen näkökulmasta miehityksellä on merkittävä vaikutus kristittyjen emigraatioon. Länsirannan heikko taloustilanne ja miehityksen varjolla tehdyt ihmisoikeusloukkaukset saavat kristityt etsimään parempaa elämää muualta.
Vaikka kristittyjen määrä alueella on pieni, erilaisia kristillisiä kirkkokuntia vaikuttaa alueella merkittävä määrä. Yksi kirkkokunnista on Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko, johon kuuluu eri arvioiden mukaan 1000—3000 jäsentä. Määrä on pieni, mutta kirkko on tästä huolimatta ollut alueella näkyvä vaikuttaja.
Kirkko on identiteetiltään pakolaiskirkko, sillä merkittävä määrä jäsenistä on vuoden 1948 sodan ja Israelin valtion perustamisen myötä pakolaisiksi joutuneita. Kirkko on myös vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen kritisoinut miehitystä selkein äänenpainoin: kirkon tunnustuksen mukaan miehitys on synti, jonka ikeen alta niin miehittäjän kuin miehitettyjen tulisi saada vapautua.
”Oikeudenmukaisen rauhan saavuttaminen ei ole mahdollista ennen kuin miehitystilanne päättyy, ja kaikki konfliktin osapuolet saavat tasapuolisesti oikeutta.”
Palestiinalaisen luterilaisen kirkon identiteettiä määrittää asema palestiinalaisina miehityksen keskellä, diakoninen sosiaalityö ja pyrkimys rauhaan muiden alueen uskontojen kanssa. Miehitys nähdään väkivaltaisena sortorakenteena. Oikeudenmukaisen rauhan saavuttaminen ei ole mahdollista ennen kuin miehitystilanne päättyy, ja kaikki konfliktin osapuolet saavat tasapuolisesti oikeutta.
Tutkimani emerituspiispa Younan korostaa miehityksestä puhuessaan palestiinalaisten näkökulmaa, mutta hän toteaa, että miehityksen päättymisen pitäisi olla yhteinen päämäärä niin Israel-Palestiinan kaikille asukkaille kuin kansainväliselle yhteisölle ja kirkoille. Younan liittää miehitykseen ja erityisesti siitä vapautumiseen teologisia ulottuvuuksia: miehityksestä vapautuminen on yhdestä rakenteellisen synnin muodosta vapautumista. Näin Younan tulkitsee kristinuskossa keskeistä synnistä ja sorrosta vapautumista oman kontekstinsa näkökulmasta käsin.
Luterilaisen maailmanliiton entisenä presidenttinä Younan on puhunut Israel-Palestiinan konfliktista ja palestiinalaisten kristittyjen näkemyksistä paljon kansainvälisille yleisöille. Hän onkin vedonnut läntisiin kirkkoihin siinä, miten kirkot ottavat kantaa miehitykseen. Younan kritisoi kristillistä sionismia, jota hän pitää yhtenä uskonnollisen ekstremismin muotona.
Younanin mukaan globaalin pohjoisen kirkkojen on luovuttava kristillisen sionismin kaltaisista puolueellisista teologioista ja sitouduttava pyrkimään vapautuksen teologian inspiroimien teologioiden kehittämiseen, jotka puolustavat sorrettuja ja ottavat kantaa yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen.
Luterilaiset kirkot voivat puhua väkivallattomuuden ja oikeudenmukaisen maailman puolesta
Joskus Suomessa törmää keskusteluun niin sanottujen perinteisten luterilaisten opinkohtien kyvystä puhutella 2000-luvulla eläviä ihmisiä. Tästä syystä oli mielenkiintoista kohdata emerituspiispa Younanin tapa tulkita luterilaisia keskeisiä opinkohtia oman kontekstin haasteet huomioon ottaen. Younan ottaa vakavasti luterilaisuuden piirissä historian varrella ilmenneen antisemitismin ja islamofobian ja korostaa, kuinka nykyluterilaisuuden on hylättävä nämä historian varrella ilmenneet asenteet.
Younan ei hylkää perinteisiä luterilaisia käsitteitä tai opinkohtia, kuten lakia ja evankeliumia, vanhurskauttamisoppia tai kahden regimentin oppia, vaan tulkitsee niitä uudella tavalla. Younanin mukaan lain ulottuvuus auttaisi luterilaisia toimimaan yhdessä muiden uskontojen kanssa, sillä laki on kaikille ihmisille yhteinen, vaikka evankeliumin viestiä ei allekirjoittaisikaan.
Vanhurskauttamisopin (justification) Younan tulkitsee ikään kuin ”oikeudenmukaistamisoppina”, joka ei koske pelkästään yksilöä, vaan yhteisöjä jo maan päällä. Vanhurskauttaminen voi koskea siis paitsi ihmisen ja Jumalan, myös ihmisyhteisöjen korjautuvia suhteita. Younan myös toteaa, että oikein tulkittuna regimenttioppi voisi auttaa rakentamaan kestäviä yhteiskuntia Lähi-idässä.
Kuva: Anne Heikkinen
”Koska oikeudenmukaisuus liittyy ympäröiviin poliittisiin realiteetteihin, voi kristillinen todistus olla tietyssä mielessä poliittista.”
Keskeisiä luterilaisen kirkon identiteetin osasia ovat todistaminen ja profeetallinen diakoniatyö. Todistamiseen liittyy oman elämän likoon laittaminen, oikeudenmukaisuuden puolustaminen ja sitoutuminen väkivallattomuuteen. Kirkkojen harjoittama profeetallinen diakoniatyö puolestaan seuraa Raamatun profeettojen esimerkkiä heikoimpien puolustamisesta ja vallanpitäjien kritisoinnista. Profeetallinen diakonia pyrkii puuttumaan inhimillisen kärsimyksen juurisyihin.
Younanin mukaan kristittyjen on esitettävä oikeudenmukaisuutta ja moninaisuutta puolustava todistus, joka suhtautuu avoimesti muihin uskontoihin ja sitoutuu oikeudenmukaisuutena ilmenevän Jumalan valtakunnan edistämiseen. Koska oikeudenmukaisuus liittyy ympäröiviin poliittisiin realiteetteihin, voi kristillinen todistus olla tietyssä mielessä poliittista.
Palestiinalaisessa kontekstuaalisessa teologiassa kirkon tuleekin puhua aktiivisen väkivallattoman elämäntavan puolesta, joka liittyy tiiviisti Jeesuksen seuraamiseen eikä ole passiivista epäoikeudenmukaisuudelle alistumista.
Kirjoittaja on luterilainen pappi, joka etsii profeetallisia tapoja tehdä teologiaa. Heikkinen tutki gradussaan palestiinalaispiispa Munib Younanin teologista ajattelua.
KYSYMYS juutalaisten omasta valtiosta on ollut esillä läpi historian. Samoin lukuisat karkotukset ja kansanmurhat ovat vainonneet juutalaisia jo vuosisatoja. Heitä on syytetty mustasta surmasta, luonnonkatastrofeista ja ties kuinka monesta muusta tragediasta, mikä onkin vain syventänyt juutalaisten ja muiden kansojen välistä kuilua sekä lisännyt vastakkainasettelua. Muu maailma virheellisesti mieltääkin juutalaiset homogeeniseksi ryhmäksi, koska se tukee jo kulttuureihin juurtunutta vastakkainajattelua.
Antisemitistiset salaliittoteoriat piirtävät kuvaa juutalaisten samankaltaisuudesta
Ajatus juutalaisten keskinäisestä samankaltaisuudesta on aina ollut antisemitismin ytimessä; vaarallisimmat ennakkoluulot ovat liittyneet luonteenpiirteisiin, talouteen tai politiikkaan. Suurin osa salaliittoteorioista perustuukin siihen, että juutalaiset ”hallitsevat” korkeita virkoja pankki- ja mediamaailmassa. Toisaalta uusien salaliittoteorioiden kehittyessä juutalaisten roolia päivitetään. Hyvä esimerkki tästä on niin kutsuttu juutalaisbolševismi, jossa juutalaiset eivät enää olleet rikkaita ja ahneita pankkiherroja, vaan lokakuun vallankumousta toteuttavia kommunisteja.
”Muun muassa Israelin harjoittama politiikka jakaa juutalaisten mielipiteitä ympäri maailmaa.”
Juutalaisia on monenlaisia ja kaikki heistä eivät ole näkemyksiltään yhtenäisiä. Muun muassa Israelin harjoittama politiikka jakaa juutalaisten mielipiteitä ympäri maailmaa. Antisionistisia, Palestiinaa tukevia juutalaisia on siis olemassa. Radikaalein antisionistinen ortodoksijuutalainen liike Neturei Karta (suom. Kaupungin suojelijat / vartijat) syntyi jo 1930-luvulla, ennen Israelin perustamista.
Neturei Karta on juutalainen liike, joka vastustaa juutalaisvaltiota
Nettisivujen sekä liikkeen rabbi Yisroel Dovid Weissin mukaan Neturei Karta vastustaa juutalaisvaltion olemassaoloa, koska se on heidän mielestään ristiriidassa pyhien kirjoitusten kanssa. Rabbi Weiss puolestaan korostaa juutalaisuuden ja sionismin erilaisuutta – ensimmäinen sana viittaa uskontoon, toinen yritykseen korvata Jumala nationalismilla. Neturei Karta tulkitsee juutalaisten maanpaon vielä jatkuvan, koska juutalaisille luvattu Messias ei ole vielä saapunut, minkä takia liike painottaakin Israelin olemassaolon laittomuutta Jumalan silmissä.
Neturei Kartan mielenosoitus Montrealissa 4.1.2009. Kuva: Eternalsleeper / English Wikipedia
”Neturei Karta määrittelee itsensä ”oikeiden juutalaisten” ryhmittymäksi: heidän mukaansa Israelia puolustavat juutalaiset eivät ole juutalaisia lainkaan.”
Neturei Kartan näkemyksiä ei suotta luonnehdita radikaaleiksi muissa juutalaisissa piireissä. Sen toiminta perustuu pitkälti vastakkainasetteluun. Neturei Karta määrittelee itsensä ”oikeiden juutalaisten” ryhmittymäksi: heidän mukaansa Israelia puolustavat juutalaiset eivät ole juutalaisia lainkaan. Liike järjestää yhteisiä mielenosoituksia muslimien kanssa ja agitoi vapaan Palestiinan puolesta, mikä saa aikaan paheksuntaa Israelia tukevilta juutalaisilta ja kristityiltä.
Liike on myös antanut oman kiistanalaisen selityksensä holokaustille – Neturei Kartan mukaan laajamittaisen ja armottoman juutalaisten kansanmurhan takana on Jumalan rangaistus vääräoppisuudesta. Moinen tulkinta myötäilee vahvasti juutalaisvastaista holokaustin kiistämistä ja sivuttaa natsi-Saksan kansallissosialistisen hallituksen sekä muiden sotarikollisten vastuuta.
Palestiina-kysymys on kuin umpikuja – Palestiinan alueet pyhiä niin muslimeille kuin juutalaisille
Palestiinan kohtalo herättää suurtakin myötätuntoa, sillä maan historia on täynnä imperialismia. Palestiinalaiset ovat joutuneet kohtaamaan ensin brittiläisen imperialismin, sitten maansa paloittelun ja jakamisen. Näissä olosuhteissa jotkut epätoivoiset muslimit näkevät terrorismin ainoana vaihtoehtona. Väkivaltaan vastaaminen terrorismilla ei ole näyttäytynyt tehokkaaksi toimintatavaksi, vaan päin vastoin se on lietsonut yhä enemmän molemminpuolista vihamielisyyttä.
Arabikapina brittiläistä imperialismia vastaan (vuodet 1936-39) Kuva: Matson photograph collection
Palestiinaa kohtaan sympatiaa tuntevat, näkemyksiltään Neturei Kartaa liberaalimmat juutalaiset eivät kuitenkaan halua luopua Israelista, josta on tullut koti puolelle maailman juutalaisista. Samalla palestiinalaiset joutuvat tyytymään oman kotimaansa riekaleisiin. Tilanteen traagisuutta lisää se, että osapuolten motiivit ovat ymmärrettäviä, ja ne perustuvat inhimillisiin arvoihin – Palestiinan alueet ovat pyhiä sekä muslimeille että juutalaisille.
Kirjoittaja on portugalilaisen filologian opiskelija, joka pyrkii löytämään kultaisen keskitien uskonnollisissa kysymyksissä.
