Avainsana: 5/24

Julkaistu

Tilaa olla queer – Yhteisöllisyys toisin tekemisenä ja vastarintana

Syksy Waldén

Työväenmuseo Werstaan arkistoista kerätty näyttely kokonaisuus oli esille Tampere talossa Sinuiksi ry:n 50-vuotisjuhlan kunniaksi Manse Pride -viikolla 2023.

EN osaa olla toisin. Tämä on se asento, jonka olen joskus tiedostamattani ottanut, jossa nyt olen ja josta käsin toimin. Yhteiskirjoitan artikkelia eräästä queer-aktivistisesta tilasta. Yhteisen kirjoitusprosessin ja keskusteluiden myötä olen pohtinut paljon sitä, mitä aktivismi edes on. Jonkinlainen katse maailmaan? Oikeudenmukaisuudentuntoa, joka johtaa toimintaan?

Ainakin aktivismi liittyy erottamattomasti tunteisiin. On tunne siitä, että jokin on väärin ja sille on tehtävä jotain. Se on pakottava tunne, tarve. Tai tunne siitä, että jotakin puuttuu ja siksi on rakennettava jotakin uutta. Usein toimiminen ei ole valinta vaan pakko. Syntyy affektiivinen lataus, joka on niin voimakas, että se sysää liikkeelle – halusi tai ei.

”Välillä tulee todella toivoton olo.”

Antigender-liike, oikeistopopulismi ja yleinen konservatismin nousu huolestuttavat. Antigender-liike on useista kristilliskonservatiivisista, oikeistopopulistisista ja äärioikeistolaisista toimijoista koostuva liike, joka vastustaa ”gender-ideologiaksi” nimeämäänsä ilmiötä, jonka ajatellaan tuhoavan perinteiset arvot ja olevan siten uhka koko läntiselle sivilisaatiolle. Liike korostaa heteroydinperheen merkitystä keskeisenä yhteiskunnallisena instituutiona ja vastustaa transihmisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta sekä aborttia. Liike on kansainvälisesti hyvin järjestäytynyt ja hyvin rahoitettu, ja rahaa käytetään muun muassa mielipidevaikuttamiseen. Suomessa ainakin Aito avioliitto -yhdistyksen tiedetään saaneen rahoitusta kansainvälisiltä antigeder-liikkeen toimijoilta.

Milla-Maija Saaren seinämaalaus Sysäys-kollektiivin järjestämässä KEHOTUS-tapahtumassa 2023. Waldén piti tapahtumassa luennon aiheella ”Kylpeminen kapinana – Ei-binäärinen kehollisuuden ajattelu veden kanssa.

Antigender-liike ei ole yksi tietty selkeästi osoitettavissa oleva organisaatio – vaikka vakiintuneita antigender-toimijoita tiedetäänkin – vaan laaja verkosto. Juuri tällainen epämääräisyys tekee liikkeen vastustamisen vaikeaksi. Antigender-liikkeeseen kuitenkin liittyy tietynlainen retoriikka, joka on lisääntynyt viime vuosina selvästi myös Suomessa. Tällaista retoriikkaa edustaa esimerkiksi biologistisen sukupuolikäsityksen puolustaminen ja lasten oikeuksiin vetoaminen, joihin nojaten vastustetaan transihmisten ja erityisesti transnuorten oikeuksia. Suomessa antigender-liikehdintä näkyykin erityisesti transihmisiin kohdistuvan vihan voimistumisena.

Eikä uhan tuntu tule ainoastaan jostain ulkopuolelta. Viha on onnistunut tunkeutumaan myös hyvin lähelle, penetroimaan ne yhteisöt, joista olen aiemmin löytänyt liittolaisia, ja tiloihin, joissa ennen koin oloni turvalliseksi. Erityisesti transmisogynia (eli transnaisiin kohdistettu transfobian, naisvihan ja seksismin yhdistelmä) on voimistunut kansallisessa keskustelussa ja löytänyt sijaa myös sellaisten ihmisten mielistä, joita olen pitänyt liittolaisinani. Jos en voi luottaa siihen, että läheiset ja liittolaiset ovat tukenani tässä kamppailussa, mitä minulla on jäljellä? Turvallisempia tiloja tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin aikana, jonka muistan.

”Solidaarisuuteen perustuvat yhteisen avunannon verkostot ovat arvokasta toisin tekemistä kulttuurissa, joka painottaa yksilöiden yksin pärjäämistä.”

Vihamielisen politiikan vastustaminen on tärkeää. Samalla vähintään yhtä tärkeää on pyrkiä tekemään yhteisölähtöistä työtä, jonka lähtökohtana ei ole meitä tukahduttamaan pyrkivien liikkeiden vastustaminen vaan meidän omien toiveidemme ja tarpeidemme toteuttaminen tässä hetkessä. Ainoastaan reaktiivinen toiminta uuvuttaa.

Jaksaaksemme tarvitsemme myös sellaista yhteistoimintaa, jonka ensisijainen funktio on yhteistoiminta itsessään: käsityökerhoja, zine-kerhoja, yhteistä ruoanlaittoa, sienestysretkiä, bileitä, lautapeli-iltoja ja queereja saunavuoroja, mitä tahansa. Matalan kynnyksen tapahtumat ja solidaarisuuteen perustuvat yhteisen avunannon verkostot ovat arvokasta toisin tekemistä kulttuurissa, joka painottaa yksilöiden yksin pärjäämistä. Ne ovat arkisia vastarinnan paikkoja, joissa on utooppista potentiaalia.

Queer on heteronormatiivisuudesta kieltäytymistä, se on tästä uusliberalistisesta maailmanjärjestyksestä kieltäytymistä ja toisin tekemistä jonkin uuden rakentamiseksi.

Minulle queer on ensisijaisesti poliittinen identiteetti – määrittelemätön ja määritelmiä pakeneva, muutoksenalainen ja virtaava. Vasta toissijaisesti se on henkilökohtainen identiteetti. Vaikka henkilökohtainen on tietysti edelleen poliittista, poliittinen identiteetti tai identiteetin poliittisuus tarkoittaa minulle sitä, että identiteettini on ensisijaisesti kollektiivinen, jaettuun yhteisöön kiinnittyvä.

Myrtti Jaakolan tekemä huppari KEHOTUS-tapahtumassa

Ryhmäidentiteetti on itselleni tärkeä. Koen merkitykselliseksi kiinnittyä osaksi ylirajaista ja yliajallista queer-yhteisön jatkumoa. Tällainen ryhmäidentiteetin omaksuminen mahdollistaa sen, että voin olla yksilö enkä vain marginalisoidun ryhmän edustaja. Toisaalta ryhmäidentiteetin omaksumista voi ajatella Rossin ja Brunilan tavoin myös uusliberalistisen yksilökeskeisyyden vastapolitiikkana, sillä ryhmäidentiteetti perustuu kollektiiviseen. Toisin sanoen parhaimmillaan ryhmäidentiteetti mahdollistaa samanaikaisesti sekä yksilöyden että yhteiseen kiinnittymisen ja kuulumisen.

Nähdäkseni nämä näkökulmat ryhmäidentiteettiin jäävät huomiotta identiteettipolitiikkaan kriittisesti suhtautuvassa keskustelussa. Identiteettipolitiikka nähdään vain rajoittavana ja rajoja pystyttävänä, ja sen kumouksellinen potentiaali jää havaitsematta. Identiteettipolitiikkakriittinen keskustelu onkin yleensä kyllästyttävää. Keskustelua tuntuvat usein käyvän ihmiset, jotka eivät joko tunnista ryhmäidentiteettejä, joihin he itse kiinnittyvät, tai sitten he eivät pidä niitä erityisen merkityksellisinä. Ehkä silloin on hankala hahmottaa, miten suuri merkitys ryhmäidentiteetillä voi olla Toisille.

”Toivo on se, mitä muutosvoimaisuus tarvitsee.”

Eläessäni sellaisessa yhteiskunnassa, jonka rakenteet ja toimintaperiaatteet ovat valtavan suuressa ristiriidassa omien arvojeni kanssa, välillä tulee todella toivoton olo. Kuitenkin juuri toivo on se, mitä muutosvoimaisuus tarvitsee: toivoa siitä, että toisenlainen tulevaisuus on mahdollinen. Ilman toivoa ja uskoa on vain lamaannus.

Teoksessaan Cruising Utopia Jose Esteban Muñoz kirjoittaa Ernst Blochista, joka ajatteli toivoa metodologiana, joka ”kelluu ajallisesti ei-vielän alueella”. Munozin mukaan affektiivisena, eli tunnevaikutuksiin liittyvänä rakenteena toivo on toiveikasta odotusta. Toivossa on potentiaalisuutta: jotakin, joka on läsnä, vaikka se ei ole olemassa tässä hetkessä. Se on avoimuutta jollekin, mahdollisuus. Toivo on kriittinen tulkintakehys, jota tarvitsemme.

Usko tulevaisuuden vääjäämättömyydestä estää yhteiskunnallisen toisinkuvittelun. Siksi meidän on kyettävä kurkottamaan kohti ei-vielää. Toivo on toiminnan edellytys, ja toisaalta toiminta tuottaa toivoa. Toiminta, kuinka arkinen ja lyhytaikainen tahansa, tuottaa hetkellisiä tiloja, joissa ei-vielä onkin jo täällä.

Kiitokset

Aktivismin määrittelyä, queeria yhteisöllisyyttä, queeria ryhmäidentiteettiä sekä toivon merkitystä käsittelevät ajatukset pohjautuvat Sonja Lampisen kanssa käymiini keskusteluihin ja yhteiskirjoittamaamme artikkeliin.

Lähteet ja viitteet

Eskelinen, Teppo (2019) Demokratia utopiana ja sen vastavoimat. Vastapaino.

Honkasalo, Julian (2020) Gender-ideologia ja sivilisaation romahtamisen kuvitteellinen uhka. Politiikasta, 1.10.2020. https://politiikasta.fi/gender-ideologia-ja-sivilisaation-romahtamisenkuvitteellinen-uhka/ Viitattu 18.4.2024.

Lampinen, Sonja & Waldén, Syksy (forthcoming) Kurittomia tiloja ja merkityksellisiä kokemuksia. Lesbokurssi aktivistisena tilana.

Muñoz, José Esteban (2009) Cruising Utopia. New York University Press.

Naisjärjestöt (xxxx) Anti-gender-liikehdintä Suomessa. Viitattu 10.5.2024. https://naisjarjestot.fi/hankkeet/anti-gender-liike/

Rossi, Leena-Maija & Brunila, Kristiina (2017) Identity politics, the ethos of vulnerability, and education. Educational Philosophy and Theory 50(3), 287-298.

Saarinen, Risto (2020) Kansallisvaltion kaipuu: eurooppalainen oikeistopopulismi ja uskonto. Politiikasta, 6.10.2020. https://politiikasta.fi/kansallisvaltion-kaipuu-eurooppalainen-oikeistopopulismi-ja-uskonto/ Viitattu 18.4.2024.

Saresma, Tuija (2020) Antigender-liike, kristillisyys ja oikeistopopulismi: sukupuolen politiikkaa. Politiikasta, 19.10.2020. https://politiikasta.fi/antigender-liike-kristillisyys-ja-oikeistopopulismisukupuolen-politiikkaa/ Viitattu 18.4.2024

Julkaistu

Erään vallankumouksellisen muotokuva : A portrait of a revolutionary

Kuva: Friends of the Earth, from the petition to protect the woodlands

ÁIDNA boldly shares their story of discovering their Sámi identity and its intertwining with their environmental activism and relationship with nature. It is more natural for the author to write in English, so their text appears in this issue in its original English version, as well as translated into Finnish by Tilda Enne.

A portrait of a revolutionary – My journey to liberation

Saamelainen Áidna kertoo rohkeasti tarinansa oman identiteettinsä löytämisestä ja sen kietoutumisesta ympäristönsuojeluun ja hänen muuttuneeseen luontosuhteeseensa. Kirjoittajalle on luontevampaa kirjoittaa englanniksi, joten hänen tekstinsä esiintyy tässä numerossa englanninkielisenä alkuperäistekstinä, sekä Tilda Enteen kääntämänä suomeksi.

Erään vallankumouksellisen muotokuva – Matkani vapauteen

Kuva: hambachforest.org (Wayback Machine)
Julkaistu

Tulevaisuutemme on vaakalaudalla : Our future is on the line

Kuva: Tilda Enne

TÄLLÄ hetkellä (22.5.2024) Tampereen yliopiston edessä on maanvaltausleiri, jonka osallistujat vaativat yliopistoa katkaisemaan yhteistyönsä Israelin kanssa. Leiri on pystytetty solidaarisuudesta palestiinalaisten kanssa, jotka ovat jo kymmeniä vuosia kärsineet konfliktista Israelin kanssa, jonka toimia Kansainvälinen tuomioistuin on alkanut tutkia kansanmurhana.

Oskari Saari kirjoittaa peloistaan tulevaisuudesta ja kertoo, miksi hän on solidaarisuusleirillä. Saaren alkuperäisteksti on kirjoitettu englanniksi ja se julkaistaan tässä tekstissä kahdella kielellä.

Suomeksi:
Tulevaisuutemme on vaakalaudalla – Toimitaan tänään huomisen pelastamiseksi

In English:
Oskari Saari is participating in the protest camp in front of Tampere University’s main building, to show solidarity with the struggle of the Palestinian people and to try to pressure the university to sever their ties and networks of support with Israel. He is sharing his feelings on why he is participating and what compels him to act.

Our future is on the line – Acting today to save tomorrow

Julkaistu

Vastarinnan muodot ja toivon käytänteet : Forms of Resistance and Practices of Hope

Teksti ja kuvitus: Tilda Enne

TAMPEREEN yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa yhdeksän tutkijan ryhmä tutkii, miten toivo ja vastarinta kietoutuvat yhteen niiden yksilöiden elämässä, jotka kamppailevat ihmisoikeuksiensa ja tasa-arvon puolesta. Haastattelin tutkija Meeri Tiensuuta ja Angel Iglesias Ortizia tutkimuksen merkityksellisyydestä.

Tutkimus ryhmän jäsenet puhuvat kaikki eri äidinkielillä, joten artikkelin saavutettavuuden sekä heidän tekemänsä tutkimuksen ja yhdenvertaisuuden hengessä, artikkeli on luettavissa suomeksi ja englanniksi. Haastattelun yhteydessä kävimme keskustelun englanniksi.

Suomeksi:

Vastarinnan muodot ja toivon käytänteet – Vastarinnan muodot ja toivon käytänteet – Näkökulmia aktivismiin akatemian maailmasta

AT the Tampere Peace Research Institute of Tampere University, a group of nine researchers is studying how hope and resistance intertwine in the lives of individuals fighting for their human rights and equality. I interviewed researchers Meeri Tiensuu and Angel Iglesias Ortiz about the significance of their research.

The members of the research group all speak different native languages, so in the spirit of accessibility, as well as their research and commitment to equality, this article is available in both Finnish and English. The interview and all the conversation within it were spoken in English.

In English:

Forms of Resistance and Practices of Hope – Perspectives on Activism from the World of Academia

Julkaistu

Maahanmuuttopolitiikka tiukentuu – Mitä hallituksen esitykset tarkoittavat?

Diakonissalaitos julkaisi kokonaisanalyysin hallituksen ehdottamien maahanmuuttopolitiikan tiukennuksien seurauksista. Diakonissalaitos on kiristyksistä äärimmäisen huolissaan.

Tilda Enne

Kuva: Diakonissalaitos

DIAKONISSALAITOKSELTA 24.4. ilmestyneen tiedotteen mukaan hallituksen suunnittelemat merkittävät kiristykset turvapaikkapolitiikkaan ja maahantulijoiden asemaan tulisivat keskeisesti heikentämään maahanmuuttajien hyvinvointia ja koituisivat myös kalliiksi veronmaksajille. Tiedotteen mukaan käsittelyssä on useita muutosesityksiä, niiden aikataulu on tiukka ja muutosten vaikutuksia on arvioitu hallituksen toimesta heikosti.

Diakonissalaitoksen kokonaisanalyysi sisältää taloudelliset laskelmat muutosten seurauksista parhaimmillaan viiden vuoden päähän. ”Arviomme mukaan hallituksen esitykset ulkomaalaislain muuttamisesta, vastaanottorahan tiukentamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta tulevat lisäämään byrokratiaa ja viranomaistyötä, heikentämään työllisyysastetta sekä lisäämään paperittomuutta ja muita negatiivisia lieveilmiöitä”, sanoo Diakonissalaitoksen maahantulijoiden palveluiden johtaja Anne Hammad kiristysten seurauksista.

Hammadin mukaan analyysi toteutettiin laitoksen oman datan pohjalta, mitä on kerätty viimeisen kuuden vuoden kokemuksista turvapaikanhakijoiden ja muiden haavoittuvissa olosuhteissa olevien maahantulijoiden työllistämiseksi. ”Parastahan olisi ollut, että hallitus olisi itse tehnyt tällaiset perusteelliset arviot ja tarjonnut slkeää dataa ehdotuksiensa tueksi, mutta näin ei kuitenkaan ole. Hallituksen luvut näyttävät täysin tuulesta temmatuilta ja perusteettomilta”, Hammad sanoo.

Esimerkiksi tästä hän antaa työperäisten maahanmuuttajien tulorajan noston: ”Kela linjaa toimeentulon edellytykseksi minimissään 1 323 euroa kuukaudessa Suomen kansalaisille. Millä perusteilla maahanmuuttaja tarvitsee arjen kulujen kattamiseen enemmän rahaa? Hallitus on esittänyt työperäisen maahanmuuton uudeksi tulorajaksi 1 600 euroa kuukaudessa eikä se tule mitenkään täyttymään maahanmuuttajille yleisten matalapalkka-alojen tessien mukaan, kuten siivouksen, rakennusalan ja hoivatyön.”

”Missä tässä on tilaa ihmisarvolle ja ihmisoikeuksille?”

Toinen keskeinen ehdotus on Ulkomaalaislain oleskelulupasäännösten uudistus, missä maahantulijoiden työnteon oikeutta rajattaisiin niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kaistanvaihto työperäisen maahanmuuton puolelle estettäisiin. ”On hyvin yleisessä tiedossa, että juuri mainitsemillani matalapalkka-aloilla vallitsee työvoimapula. Miksi ihmeessä haluttaisiin estää maahantulijoiden työn tekeminen, eikö sitä kannattaisi ennemmin rohkaista”, Hammad ihmettelee. Työperäistä maahanmuuttolupaa ei saa ilman olemassaolevaa työpaikkaa, joten on vaikeaa nähdä perusteluja sille, miksi maasta haluttaisiin poistaa itsensä elättäviä yhteiskunnan jäseniä.

”Miksi rankaistaan näitä ihmisiä, jotka kaiksita haasteista huolimatta ovat työllistyneet ja rakentaneet elämän tänne, monilla on täällä myös perhe. Näillä toimilla hallitus sulkee ihmisiä ulos yhteiskunnastamme ja eristävät heitä mahdollisuuksista jäädä Suomeen.Yhtäkkiä ollaan vetämässä matto jalkojen alta. Missä tässä on tilaa ihmisarvolle ja ihmisoikeuksille”, Hammad kysyy.

Diakonissalaitoksella on 30 vuoden kokemus kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien maahantulijoiden kanssa työskentelystä. ”Nyt käsittelyssä olevien esitysten vaikutukset huolettavat sekä inhimillisestä, taloudellisesta että yhteiskunnallisesta näkökulmasta yleisesti”, Hammad sanoo.

Hallituksella on tällä hetkellä käsittelyssä muitakin maahantulijoiden olosuhteita kurjistavia muutosehdotuksia, mutta nämä olivat Diakonissalaitoksen analyysin mukaan keskeisimmät muutokset, mitkä aiheuttaisivat oleellisia kuluja myös veronmaksajille ja tulisivat lisäämään merkittävästi myös paperittomuutta sekä kasvattaisivat varjoyhteiskuntaa.

Julkaistu

Ensimmäinen Turvallisempi seurakunta -lausunto palkittiin, mutta kehittämiselle on vielä tarvetta

Näkökulma

Tampereen kristilliset yhteisöt olivat ensimmäisiä Suomessa, jotka laativat turvallisemman tilan ohjeistuksen vähemmistöjen huonon kohtelun ehkäisemiseksi yhteistyössä ekumeenisena projektina. Turvallisempi seurakunta tai muu kristillinen yhteisö -lausunto on Mika Partasen mukaan kehityskelpoinen.

Tilda Enne

Kuva: Rod Long, Unsplash

KIRKON viestintä ilmoitti tiedotteessan 24.04, että Suomen Ekumeenisen Neuvoston Ekumeenin teko -tunnustus myönnettiin tänä vuonna tamperelaisten seurakuntien yhteistyölle. Kymmenen kristillisen yhteisön voimin toteutettu yhteinen lausunto turvallisemmasta seurakunnasta tai muusta kristillisestä yhteisöstä allekirjoitettiin tammikuussa 2023. Tiedotteen mukaan tämä lausunto on tiettävästi ensimmäinen laatuaan koko Suomessa. Lausunto valmisteltiin Tampereen ekumeenisessa työryhmässä.

”Kesällä 2021 keskustelimme eri kirkkojen pappien kesken siitä huonosta kohtelusta, jota tiesimme monen vähemmistöön kuuluneen kokeneen. Toiveenamme oli, että kaikkien seurakuntien koettaisiin olevan turvallisia paikkoja. Halusimme tehdä jotain konkreettista, joten veimme ehdotuksen lausunnon laatimisesta Tampereen ekumeeniselle työryhmälle”, kertoo Tampereen Metodistiseurakunnan pastori Mika Partanen yhteistyön synnystä.

Yhteisessä lausunnossa todetaan, että turvallisemman tilan luomisen perustana on raamatun kultainen sääntö erilaisten näkemysten ja erilaisuuden kohtaamisesta. ”Tahdomme edistää seurakuntien ja muiden kristillisten yhteisöjen turvallisuutta siltä pohjalta, että jokainen on kristillisen opin mukaisesti arvokas Jumalan kuva”, lausunto toteaa.

Lausunto linjaa allekirjoittaneiden tahojen tapahtumissa käytettäviä turvallisemman tilan periaatteita liittyen esimerkiksi henkiseen, hengelliseen ja fyysiseen koskemattomuuteen. ”Jos rasismia, häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua tapahtuu, puutumme siihen”, lausunto lupaa. Erilaisia häirinnän muotoja ei kuitenkaan rasismia lukuunottamatta nimetä.

”Osa keskustelijoista ehkä koki, että tässä kyseenalaistettiin heidän käsitystään Raamatusta.”

Partanen kommentoi ratkaisun syitä sanoen: ”Kyllä muistakin ismeistä keskusteltiin, esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta, mutta ehkä näin aloittelijoiden virheestä niitä ei suoraan kirjoitettu valmiiseen lausuntoon.”

Hän kertoo myös, että juuri näiden vähemmistöjen asemasta käytiin pisimmät ja vaikeimmat keskustelut. ”Osa keskustelijoista ehkä koki, että tässä kyseenalaistettiin heidän käsitystään Raamatusta, mutta keskustelun lopputulos oli se, että tällä lausunnolla puututaan huonoon käytökseen ja syrjintään, ei kenenkään uskoon”, Partanen selventää.

Partanen vakuuttaa, että kaikkien vähemmistön edustajien kohtaamaan eriarvoistamiseen tullaan puuttumaan lausunnon hengessä. Kysyttäessä kuinka epäasialliseen käytökseen puututtaisiin hän kertoo, että tilanteiden ratkaiseminen jätettiin kaikkien lausunnon allekirjoittaneiden tahojen itse arvioitavaksi. Mitään yhteistä linjaa ongelmien ratkaisemiseksi ei ole tehty.

Lausunnon ovat allekirjoittaneet kymmenen kristillistä yhteisöä Tampereella: Pelastusarmeijan Tampereen osasto, Sinapinsiemen ry, Tampereen adventtiseurakunta, Tampereen evankelis-luterilaiset seurakunnat, Tampereen Helluntaiseurakunta, Tampereen metodistiseurakunta, Tampereen ortodoksinen seurakunta, Tampereen Pyhän Ristin katolinen seurakunta, Tampereen Vapaakirkkoseurakunta ja Toivon portti -seurakunta.

Partanen kertoo, että lausunto on otettu käyttöön julkaisunsa jälkeen monessa muussakin kaupungissa ja sitä on myös hänen kuulemansa mukaan kehitetty. ”Toivottavasti muut ovat oivaltaneet nimetä muitakin vähemmistöjä ja syrjinnän muotoja, kuin mitä me tajusimme tätä aivan ensimmäistä lausuntoa kirjoitettaessa”, Partanen sanoo. He eivät kuitenkaan ole itse kokeneet tarpeelliseksi päivittää omaa lausuntoaan.

Voit lukea lausunnon esimerkiksi Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien sivulta.