OLEN ihminen, joka haluaisi, että kaikilla ja kaikkialla asiat voisivat olla hyvin. Soisin jokaiselle niitä elämän pikkuiloja, kuten aamukahvin juomista rauhassa, kylläisenä nukahtamista, metsässä kulkemista ja turvallista kotia. Nämä ovat myös juuri niitä asioita, joita haluaisin jakaa omien lasteni kanssa.
Ahdistunhelposti muun muassa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, grooming-ilmiöstä, sukupuuttoon kuolevista eläimistä, sodista ja Horneteista, jotka lentävät kaupungin yllä hupiajelullaan. Ahdistun Amazonian palamisesta, huonoista mielenterveyspalveluista ja yhteiskunnasta, jonka ulkopuolelle edelleen syrjäydytään sekä ilmastonmuutoksesta.
Ymmärränkaikkia heitä, jotka eivät halua lapsia. Vielä paremmin ymmärrän heitä, joita lapsen saaminen ahdistaa esimerkiksi edellä mainituista syistä. Ihmisenä oleminen on heittelehtivää puuhaa. Toisesta ihmisestä vastuussa oleminen epävarmassa maailmassa, on vähintäänkin kammottava ajatus. Kamalan ihanaa, ihanan kamalaa, tai vain kamalaa. Lapsen kasvattaminen vaatii vakautta ja turvallisuuden tunnetta.
Kuva: Unsplash
HBO:n Chernobyl -sarjaa katsoessani surin äitiä, joka eli elämänsä onnellisinta aikaa. Hän odotti lasta aviomiehensä kanssa Prypjatin kaupungissa. Pian unelmat kävisivät toteen ja nuoripari saisi elää onnellisena perheenä. Kaikki oli valmiina lasta varten, kunnes Tšernobylin neljäs ydinreaktori räjähti reilun neljän kilometrin päässä Prypjatista. Isä kuoli ja lapsi menehtyi kohtuun. Jos he olisivat tienneet, kaikki olisi mennyt toisin.
Chernobylia katsoessani koin suuttumusta. Miksei päivänselviä asioita voida hoitaa niin kuin kuuluukin? Tuota samaa suuttumusta olen ollut huomaavinani tänä päivänä. Miksi ei vaan voitaisi hoitaa tätä ilmastonmuutoskatastrofia pois alta? Minä haluan lapsia.
Kuva: Unsplash
Yhteiskunnallisiin ongelmiin ja uhkiin tarttuminen on välttämätöntä vakaalle yhteiskunnalle. Kun luottamus yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen on kunnossa, uskaltaa uran lisäksi tavoitella perhettä. Omalle lapselleen haluaa parasta: turvallista ja rakastavaa kotia, puhdasta ruokaa ja huolettomia leikkejä elinvoimaisessa luonnossa. Oli Greta Thunbergista mitä mieltä tahansa, hän on oikeassa siinä, että lasten kuuluu saada olla lapsia. Kannetaan siis vastuumme yhteiskuntana ja aikuisina, ja annetaan lapsien olla lapsia. Lapsemme ansaitsevat sen.
Annika Hämäläinen
Kirjoittaja on Etsijän päätoimittaja ja yliopisto-opiskelija, joka toivoo työllistyvänsä lapsihaaveineen päivineen.
Ilmastonmuutos herättää vilkasta keskustelua ympäri maailmaa. Mitä mieltä uskontojen edustajat ovat siitä? Haastattelin viittä eri kirkon ja uskonnon edustajaa luontosuhteesta ja ilmastonmuutoksesta. Eri uskonnot painottavat selvästi erilaisia asioita ilmastokeskustelussa.
Toni Ahva
ILMASTO, ympäristö ja luonto toistuvat julkisessa keskustelussa lähes päivittäin. Ja syystäkin, koska lukuisat kansalaiset ovat kyselytutkimusten mukaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Poliittiset päättäjät ovat kaikkea muuta kuin yksimielisiä siitä, mitä ilmastotoimia tarvitaan – vai tarvitaanko mitään.
Uskonnot eivät ole sivussa tästä keskustelusta. Päinvastoin, monissa uskonnoissa suhde luontoon ja ympäristöön on ollut perinteisesti tärkeä kysymys. Luonnon asema ja ilmastokeskustelu nähdään kuitenkin hyvin erilaista näkökulmista, selviää haastatteluissa.
“Luonnon tuhoaminen on kollektiivista itsensä tuhoamista”
Lokakuussa 2018 Suomen evankelis-luterilainen kirkko tiedotti näkyvästi. “Kirkko selvittää keinojaan hillitä ilmastonmuutosta” todettiin otsikossa. Tiedotteessa arkkipiispa Tapio Luoma vakuutti, että evankelisluterilainen kirkko haluaa olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta konkreettisin toimin.
Kristillisissä kirkossa puhe luonnosta ja ympäristöstä ei sinänsä ole aivan uutta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtava asiantuntija, rovasti Ilkka Sipiläinen kertoo, että kirkon ympäristöherätys syntyi 1960-luvulla.
“Se oli vastauksena sekä luonnon tilasta tulleisiin hätähuutoihin että kritiikistä, jota oli esitetty kristinuskon tiettyjä kielteisiä ympäristövaikutuksia kohtaan”, kertoo Sipiläinen.
Kirkkoa pidettiin oppisisällöiltään ihmiskeskeisenä, eikä ympäristösuhde painottunut monien mielestä tarpeeksi. Tämän kritiikin seurauksena syntyi ekoteologia, joka nosti ympäristön ja luonnon merkitystä kristillisessä sanomassa.
Evankelisluterilaisen kirkon mukaan luomakunta on arvokas ja pyhä, koska se on Jumalan luoma. Ihmisen tehtävänä on pitää huolta luomakunnasta.
Ihmisen velvollisuutta luomakuntaa kohtaan painottaa myös veli Gabriel Salmela. Hän toimii johtajana katolisessa kulttuurikeskuksessa Studium Catholicumissa.
“Uskon valossa ymmärrämme Luojan asettamat ekologiset ja sosiaaliset velvollisuutemme ympäristöä kohtaan. Ihminen itse on osa ekologista järjestystä ja luonnon tuhoaminen on siten kollektiivista itsensä tuhoamista”, veli Gabriel toteaa.
Kuva: Pixabay
Ihminen “luonnon puutarhurina” luomiskertomuksesta lähtien
Suomen ortodoksisen kirkon diakoni Vladimir Sokratilin korostaa kristillisen luontosuhteen lähtevän Raamatun luomiskertomuksesta. Sokratilin painottaa luonnon olevan ihmiselle ”alamainen”, josta ihmisen täytyy pitää hyvää huolta.
“Ortodoksinen käsitys ihmisen herruudesta yleensä on siinä, että johtaminen on palvelemista. Jos Jumala on koko luomakunnan kaitsija, niin ihminen on Jumalan ”puutarhuri”, jonka toiminnan fokuksessa on elinympäristöstään huolehtiminen ja vastuullinen hyödyntäminen”, sanoo Sokratilin.
Samansuuntainen käsitys on myös juutalaisuudessa.
“Juutalaisuudessa ihminen on osa luontoa, mutta sen yläpuolella”, valoittaa Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbi Simon Livson. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmisellä on vastuu luonnosta ja sen huolehtimisesta.
“Ympäristöstä huolehtiminen on uskossamme hyvin tärkeää, ja ihmisen hyvinvoinnin katsotaan myös olevan läheisesti riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Näin on uskomme mukaan ollut luomisen alusta lähtien, Eedenin paratiisista saakka”, kuvailee Livson.
Kuva: Pixabay
Sopusointu ympäristön kanssa ja karman laki
Buddhalaisuudessa aihetta lähestytään erilaisesta näkökulmasta. Varhaisissa paalinkielisissä kirjoituksissa ei puhuta luonnosta, vaan käsite on syntynyt myöhemmin.
“Luontoa vastaava on lähinnä käsite ”maailma”, johon myös ihminen sisältyy. Maailma on jatkuvassa muutoksessa, mikään ei ole pysyvää vaan syntyy, kehittyy ja hajoaa”, avaa Suomen Buddhalaisen Unionin puheenjohtaja Irma Rinne.
Buddhalaisuudessa uskotaan karman lakiin, eli syyn ja seurauksen lakiin. Maailmankatsomus perustuu siihen, että kaikki maailmassa on keskinäisriippuvaisessa suhteessa. Hyvien ja huonojen tekojen vaikutukset näkyvät koko maailmassa, joten ihmisen toiminnalla on siksi merkitystä.
“Buddhalaisuudessa ajatellaan, että ihmisen toiminta vaikuttaa maailman muutosprosessiin niin, että ahneus, viha ja tietämättömyys tuovat kärsimystä ihmiselle itselleen samoin kuin maailmalle. Ihminen voi hyvin, kun hän on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.”
Suuret maailmanuskonnot ovat ilmastonmuutoskeskusteluun verrattuna hyvin vanhoja. Siksi kannanotto ilmastonmuutokseen on jäänyt nykyisten uskonnollisten vaikuttajien vastuulle.
“Monet nykyajan suuret buddhalaiset opettajat ovat ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen”, vastaa Rinne. Esimerkiksi hän nostaa keskeisten buddhalaisten uskonnollisten vaikuttajien, dalai-lama Tenzin Gyatson, munkki Thich Nhat Hanhin ja 17. karmapa Trinley Thaye Dorjen vetoomuksen maailman johtajille.
Vetoomus tehtiin vuonna 2015. Siinä korostetaan ymmärrystä maailman asioiden keskinäisestä riippuvuudesta, joka oli yksi keskeisiä Buddhan oivalluksia. Vetoomuksessa vedotaan siihen, että ihmisten tulisi asteittain vähentää vaikutustaan ympäristöön.
Paavit mukana ilmastokeskustelussa
“Kristillisten kirkkojen enemmistö ottaa ilmastonmuutoksen hyvin vakavasti ja toimii sen hillitsemiseksi”, toteaa evankelisluterilaisen kirkon rovasti Sipiläinen.
“Katolinen kirkko ja suuret kirkkoliitot kuten Kirkkojen maailmanneuvosto (WCC), Luterilainen maailmanliitto (LWF) ja reformoitujen kirkkojen maailmanjärjestö (WCRC) ovat siitä hyviä esimerkkejä.”
Katolisen kirkon parissa ilmastonmuutos on herättänyt runsaasti keskustelua, johon ovat osallistuneet myös paavit.
“Paavit Paavali VI:sta Franciscukseen ovat pitäneet kysymystä esillä säännöllisesti 1960-luvulta lähtien harkitun kestävän kehityksen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kosmoksen ja luonnon järjestyksen sekä hengellisyyden näkökulmista”, kertoo veli Gabriel.
Veli Gabriel korostaa, että ekologinen katastrofi on osa ihmiskunnan moraalista ja hengellistä kriisiä. “Kysymyksessä on erittäin vakava ihmisen olemassaoloa, yhteiskunnallista vakautta ja oikeudenmukaisuutta koskeva haaste.”
Hän nostaa yhteiskunnassa vallalla olevan kulutusajattelun yhdeksi suurimmista haasteista.
“Yksi uhka on pragmaattinen relativismi, “käytä-heitä pois” -kulutusajattelu, joka murtaa objektiivisia normeja ja sitä pidetään oikeutuksena turmiollisille käytännöille luonnon lisäksi myös ihmiselle, kuten abortti tai vanhusten heitteillejättö.”
Kuva: Pixabay
Luonto on alamainen – usko korostaa ihmistä
Ortodoksisen kirkon opin ja perinteen valossa ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat ihmisen vastuulla, “mikäli ne ovat ihmisen toiminnan tai toimettomuuden aiheuttamia”.
“On silti todettava, että Raamatun valossa luonto on ihmiselle ”alamainen”, ja siksi ekologian yksinpuolinen edistäminen ihmisen hyvän ja laadukkaan elämän kustannuksella ei ole ortodoksikristitylle hyväksyttävä vaihtoehto”, toteaa diakoni Vladimir Sokratilin Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Hän painottaa, että uskossa ihmistä priorisoidaan aina, vaikka luonnonsuojelemiseen suhtaudutaan silti vakavasti.
“Luontoon ei tule suhtautua palvovasti – muuten syyllistymme epäjumalanpalvontaan”
Juutalaisesta seurakunnasta todetaan, että heillä ei ole mitään valmista kantaa ilmastonmuutokseen, koska ilmiö on niin uusi. Yleisesti luonnosta ja ilmastosta huolehtimisen nähdään olevan ihmisten vastuulla.
Rabbi Simon Livson kehuu ilmastoliikehdintää.
“Mielestämme on erinomaista, että ihmiset – varsinkin nuoret – ovat heränneet näkemään luonnon arvon ja merkityksen, samoin oman roolinsa paitsi sen hyödyntäjänä, myös sen suojelijana.”
“Silti on hyvä pitää mielessä, että luontoon ei tule suhtautua palvovasti (kuten ei tieteeseenkään), vaan palvonta on kohdistettava luomakunnan Luojaan, Jumalaan. Muuten syyllistymme epäjumalanpalvontaan.”
Hän haluaa myös korostaa erilaisten ilmastomielipiteiden hyväksymistä.
“Juutalaisuus on myös aina pitänyt esillä eri ääniä ja mielipiteitä eikä ole pyrkinyt hiljentämään niitä. Siksi mielestämme on kuunneltava niitäkin tiedemiehiä ja tavallisia kansalaisia, jotka eivät ole vakuuttuneita siitä, että ihmisten toiminnasta aiheutuva hiilidioksidin määrä vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen.”
Etsijä-lehti lähestyi haastattelupyynnöllä myös Suomen Islamilaista Yhdyskuntaa, Suomen Metodistikirkkoa ja Karhun kansaa, mutta emme valitettavasti saaneet vastausta haastattelupyyntöömme.
Kuva: Pixabay
Yhteisöjen omat ilmastotoimet
Erilaiset toimenpiteet kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen ja luonnonsuojeluun liittyen ovat arkipäivää. Siksi kysyimme, mitä käytännön toimenpiteitä eri uskonnolliset yhteisöt ovat tehneet ilmastonmuutoksen estämiseksi.
Rabbi Simon Livson, Helsingin juutalainen seurakunta:
“Yhteisömme suhtautuu ilmaston lämpenemisen uhkaan vakavasti ja tekee parhaansa sen torjumiseksi. Emme esimerkiksi käytä lauantaisin eli sapatteina emmekä varsinaisina juhlapyhinäkään lainkaan fossiilisia polttoaineita. Näitä ”free from” päiviä on noin kuusikymmentä vuodessa. Pyrimme seurakuntakeskuksessamme ylipäätään kuluttamaan mahdollisimman vähän energiaa ja tutkimme parhaillamme mahdollisuutta maalämmön käyttöönottoon. Koska Mooseksen lain mukainen nautakarjan teurastus on jo pitkään ollut Suomessa kiellettyä, vältämme siten nautakarjan synnyttämät mahdolliset päästöongelmat.
Yhteisömme jäsenet ovat keskimäärin valistuneita kansalaisia ja ottavat yksityishenkilöinä parhaansa mukaan huomioon kestävän kehityksen, ilmaston ja luonnonsuojelun vaatimukset.”
Puheenjohtaja Irma Rinne, Suomen Buddhalainen Unioni:
“Suomen Buddhalainen Unioni on yhteistyöjärjestö, jonka jäseninä on 13 buddhalaista ryhmää. Jäsenjärjestömme kiinnittävät toiminnassaan huomiota eettisyyteen ja pyrkivät tiedostamaan oman käyttäytymisensä seurauksia, esimerkiksi suosimalla kasvis- ja vegaanista ruokaa ja kierrättämällä jätteet. Maailma kylässä -festivaalin teema tänä vuonna oli ilmastonmuutos. Yhdessä muiden uskontojen kanssa luimme ja kuuntelimme ilmastotekstejä. Olemme jäsen Euroopan Buddhalaisessa Unionissa ja olemme mukana valmistamassa yhteistä kannanottoa ilmastokysymykseen.
Suunnittelemme tapahtumia kansainväliseen Buddhalaiseen toimintapäivään / Buddhist Action Day, jossa 2020 teemana on ilmastonmuutos. Tarkoituksemme on Ruotsin tapaan järjestää kävely ja meditaatio kesäkuun alussa, teemana ilmastonmuutos. Tehtävämme on pitää aihetta esillä ja muistuttaa, että buddhalaisten arvojen mukaista on huolehtia kaikkien hyvinvoinnista.”
Kuva: Pixabay
Veli Gabriel Salmela, kulttuurikeskus Studium Catholicum:
“Dominikaanijärjestön Studium Catholicum kulttuurikeskuksemme on hiilineutraalin YK:n Climate Neutral Now -partneriorganisaatio ja WWF Green Office ympäristöjohtamisen sertifioitu toimija. Täten koko toiminnan ympäristövaikutukset arvioidaan, mitataan ja raportoidaan vuosittain huomioiden jatkuva parantaminen. Aiheutetut päästöt kompensoidaan. Sähkö- ja lämpöenergia on uusiutuvaa, sähkölaitteiden virrankulutus optimoitu, pesuaineet ympäristömerkittyjä. Tarjoilussa suositaan luomua eikä kertakäyttöastioita ole. Kierrätyksestä huolehditaan muovin, metallin, paperin, kartongin ja biojätteen osalta. Ongelmajäte kaksi kertaa vuodessa Sorttiasemalle. Työntekijöiden vuosittainen virkistyspäivä luontokohteeseen.
Ympäristötoimintaamme sisältyy kirkossa saarnaaminen, seminaarien, elokuvailtojen ja työpajojen järjestäminen. Esimerkiksi kynttilöiden ylijäänyt vaha kerätään ja siitä tehdään itse uusia kynttilöitä. Ruokavaliomme yhteisössä on kasvis-kala päivittäin ympäri vuoden. Liikkumisessa suosimme sähköyhteiskäyttöautoa aina kuin mahdollista.”
Rovasti Ilkka Sipiläinen, johtava asiantuntija (yhteiskunta ja kestävä kehitys), Suomen evankelisluterilainen kirkko:
“Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on oma ympäristöjärjestelmä, Kirkon ympäristödiplomi. Siinä ovat mukana käytännössä kaikki suurimmat seurakunnat ja yhtymät ja monia pienempiä.
Kirkko hyväksyi myös viime helmikuussa Hiilineutraali kirkko 2030 -strategian. Se on virallinen kirkon energia- ja ilmastostrategia, joka viitoittaa tien hiilineutraaliin kirkkoon vuoteen 2030 mennessä.
Kirkko haastaa joka kevät pääsiäispaaston aikaan ihmisiä tulemaan mukaan ekopaastoon, jolla etsitään elämäntavan muutoksia, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta.”
Diakoni Vladimir Sokratilin, Suomen ortodoksinen kirkko:
“Ekumeeninen Patriarkka Bartolomeos, jonka alaisuuteen myös Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu, on omalla toiminnallaan ja opetuksellaan näyttänyt suuntaa niin ortodoksiselle kirkolle kuin koko maailmalle jo 30 vuoden ajan. Hän on osoittanut vakuuttavasti, että ortodoksisen kirkon perinne on harmoniassa ekologisen elämäntavan kanssa. Vuosittain syyskuun ensimmäisenä päivänä myös Suomessa vietetään ekumeenisen patriarkan siunaamana luomakunnan päivää. Ympäristön ja sen suojelun puolesta rukoileminen – Jumalan luomakunnalle kuuluvan kunnioituksen osoittaminen – kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä alkoi vuonna 1989 ekumeenisen patriarkan aloitteesta. Sittemmin siitä muodostui vuosittainen perinne eri kirkkojen piirissä. Ensin tätä käytäntöä seurasi Euroopan kirkkojen konferenssi ja myöhemmin vuorollaan Kirkkojen maailmanneuvosto sekä katolinen kirkko.
Myös yksittäisissä seurakunnissa Suomessa on havahduttu kiinnittämään huomiota yhteisön ja sen jäsenten elämäntapaan ja valintoihin ympäristön näkökulmasta.”
Ilmastonmuutos ei ole tasa-arvoinen tai reilu. Se vaikuttaa kaikkein eniten jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti kehittyvissä maissa asuviin tyttöihin ja naisiin. He ovat vähiten vastuussa ilmaston lämpenemisestä eikä heillä ole käytössään resursseja, jotka suojaisivat heitä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.
Turun Plan Internationalin vapaaehtoiset Sanna ja Tiina
ILMASTONMUUTOS lisää sään ääri-ilmiöitä ja aiheuttaa muun muassa kuivuutta. Kuivuus ja vähäisemmät sadot kasvattavat tyttöjen ja naisten työtaakkaa, sillä he ovat usein vastuussa ruuantuotannosta. Esimerkiksi vedenhakumatkan pidentyessä tytöt eivät välttämättä pääse enää kouluun eikä heille jää aikaa leikkimiseen. Täten jo saavutetutkin oikeudet ovat vaarassa.
Epävakaissa olosuhteissa tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö lisääntyvät. Lisäksi tyttöjen järjestettyjen avioliittojen määrä kasvaa, sillä ilmastonmuutos vähentää vanhempien mahdollisuuksia ruokkia perheen jokaista lasta.
Juhlimme kansainvälistä tyttöjen oikeuksien päivää 11. lokakuuta. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle maailman tytölle. Heillä on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan oikeus muun muassa turvalliseen elinympäristöön, leikkiin ja vapaa-aikaan, koulunkäyntiin ja päätöksiin omasta tulevaisuudestaan.
Plan International työskentelee tyttöjen oikeuksien puolesta. Tämän takia järjestö myös suosittelee Suomelle kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jonka tavoitteena on rajata maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen.
Aiheesta voi oppia lisää tutustumalla Maria Veitolan ja Ossi Heinäsen podcastiin osoitteessa plan.fi/podcast.
Turun vapaaehtoisten toimintaa voi seurata Instagramissa @plan_turkulaiset
VUOSI sitten Greta Thunberg aloitti lakkoilun yksin Ruotsin valtiopäivätalolla joka perjantai. Hän ilmoitti palaavansa kouluun, kun Ruotsin ilmastopolitiikka on säädetty niin, että se täyttää Pariisin ilmastosopimuksen vaatimukset. Pikakelataan vuosi eteenpäin, tähän päivään. Ruotsi ei ole päässyt ilmastotavoitteisiinsa, mutta Gretan lakkoilusta on kasvanut maailmanlaajuisia liikkeitä, ja hän on antanut kasvot ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle. Lisäksi, hänet asetettiin ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi asettamansa esimerkin ansiosta jo 16-vuotiaana.
Puolentoista asteen tai kahden asteen nousu – vai sittenkin enemmän?
Syyskuun alussa luin artikkelin siitä, kuinka uusimpien laskelmien mukaan IPCC:n seuraavaan raporttiin täytyy ehkä päivittää karummat numerot kuin aikaisemmat 1,5 ja 2 astetta. Jos jatkamme kuten tähänkin asti, saatamme olla 3-4 asteen lämpiämisen tiellä. Ilmastonmuutoksen torjunnan tutkija Janne M. Korhonen laskeskeli kohua aiheuttaneessa twiitissään, että kahden asteen lämpiäminen tarkoittaa ”ennennäkemättömän valtavaa globaalia katastrofia”, neljä astetta sivilisaation päätöstä ja viisi astetta tai enemmän hyvin mahdollisesti lajimme loppua.
Uutinen tuntui musertavalta, märän ja homeisen rätin läiskäisyltä naamaani. Juuri kun oli ehtinyt sisäistää aikaisemman tilanteen, joka sekään ei mairitellut tulevaisuudennäkymillään, heitettiin uudestaan hiekkaa silmiin. Valtaansa kaappaava ilmastoahdistus kuitenkin ajoi toimintaan, omassa tapauksessani mukaan järjestämään sekä Turun ilmastoviikon tapahtumia että itse lakkoa ja niiden lisäksi liittymään kolmeen eri ilmastojärjestöön.
Week For Future, kun miljoonat ihmiset marssivat kaduille
20.9. ja 27.9.2019 perjantaina järjestettiin maailmanlaajuiset ympäristölakot ja -marssit, jolloin miljoonia ihmisiä, aikuisia ja lapsia marssi kaduille osoittamaan mieltään ympäristökatastrofia vastaan. Myös Suomessa haluttiin ottaa osaa tähän valtavaan liikkeeseen. Turun ilmastolakon järjestäminen lähti alun perin pienestä ryhmästä vapaaehtoisia, jotka suunnittelivat ja toteuttivat koko homman alusta loppuun hoitaen marssin järjestämiseen liittyvän byrokratian, kylttipajoja, luentoja ja sosiaalisessa mediassa rummuttamisen. Helsingin Earth Strike toimi apuna järjestelyissä, mutta jokaisen kaupungin ilmastolakon takana oli oma toteuttajaryhmänsä.
Kuva: Markus Spiske, Unsplash
Marssiessani itse tuhatpäisen huutavan lauman keskellä ja nähdessäni kuvia ja videoita suurkaupungeista ympäri maailman, huomasin elävästi, kuinka joukossa on voimaa. Valtavat yhteisen asian puolesta marssivat ihmismassat ovat voimaannuttavia niiden tukijoille ja uhkaavia niiden vastustajille. Yhteisölliseen toimintaan järjestäytyminen, ilmastoahdistuksen jakaminen ja asian eteen jotain konkreettisesti tekeminen helpottaa oloa ja luo uskoa muutokseen.
Ilmastolakot ovat lapsista lähtöisin ja kaikkien tulevaisuutta varten
Ilmastolakot tarjoavat kaikille mahdollisuuden tuoda ilmi huolensa vähintäänkin kylttien ja banderollien iskulauseiden muodossa. Marssin aikana huudettiin yhteen ääneen iskulauseita niin, että koko kaupunki toivottavasti heräsi perjantaiaamuun. Turun ilmastolakon ohjelmassa haluttiin antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus puhua, koska heidän on muuten vaikeampi saada itselleen ja ajatuksilleen näkyvyyttä. Nuorien puheenvuoroissa toistuivat samat teemat: samaan aikaan kun tiede maalaa uhkaavia tulevaisuudenkuvia, opettajat, vanhemmat ja jopa koulukaverit saattavat pilkata, jos niistä ahdistuu, ja jos ahdistustaan pyrkii helpottamaan puhumalla ja toiminnalla, sitä hyssytellään.
Olen miettinyt monta kertaa, kuinka nykyinen toimintamalli tuntuu aivan absurdilta. Trendi on pyrkiä koko ajan tuottamaan enemmän, nopeammin ja halvemmalla, samalla kun tiedetään mitä se tekee ympäristölle. Kuinka absurdilta saman ajatuksen täytyy tuntua lapsille, jotka eivät ole vielä joutuneet oranvanpyörän imuun ja turtuneet ajatukseen siitä, että näinhän tämä pyörii? Miten voi olla, että tieteelliset faktat tiedostetaan ja silti nykyisenlainen toiminta jatkuu? Miten voi olla, että taloudellinen järjestelmämme tuhoaa planeettaamme tällä hetkellä ja silti sen muuttaminen tuntuu mahdottomalta? Miten voi olla, että raha todella on elämän jatkumistakin arvostetumpaa? Mihin rahaa voi edes mielekkäästi käyttää kuolleella planeetalla?
Lapsien puheet olivat myös suorasukaisempia, joka tuntui raikkaalta tuulahdukselta jatkuvan varovaisen argumentoinnin keskustelussa. Samalla tavalla, kuin Greta Thunberg kuuluisassa YK:n puheessaan tylytti poliitikkoja suoraan sanomalla: ”Kuinka te kehtaatte?”, kysyivät lapset ilmastolakossa epäuskoisina: ”Mitä ihmettä te oikein touhuatte? HERÄTKÄÄ JA TOIMIKAA”.
Kuva: Markus Spiske, Unsplash
Vain 3,5% väestöstä riittää valtarakenteen muuttamiseen
Erica Chenowethin ja Maria Stephanin tekemän tutkimuksen mukaan valtarakenteellisen muutoksen aikaan saamiseen riittää, että 3,5% väestöstä ajaa sitä väkivallattomasti. Väkivallattomaan mielenilmaisuun luettiin lakkoilu ja erilaiset boikotit, ja muut mielenilmaisun keinot, joihin ei liittynyt minkäänlaista fyysistä väkivaltaa ihmisiä tai omaisuutta kohtaan. Suomen väkilukuun suhteutettuna 3,5% tarkoittaisi Turun asukaslukua, eli 192 600 ihmistä.
Vaikka jokainen Turussa asuva ihminen ei osallistunutkaan ilmastolakkoon – oli se töiden, koulun, muiden velvollisuuksien takia tai yksinkertaisesti koska vastustaa ympäristökatastrofia vastaan taistelemista – järjestettiin samalla tarkoituksella lakkoja myös Tampereella, Helsingissä, Salossa, Kuopiossa, Jyväskylässä ja muissa kaupungeissa. YLEn arvioimien osallistujamäärien perusteella osallistujia oli yhteensä n. 10 000, mikä on lupaava alku, muttei ikävä kyllä kovinkaan likellä toivottua määrää.
Suunta on ylöspäin
Kuitenkin Turun ilmastoviikon ja lakon jälkeen en ole tuntenut ilmastoahdistusta nimeksikään. Uusia huonoja uutisia ympäristökriisin eri ulottuvuuksista putoaa eetteriin tämän tästä, mutta niiden kuristava ote kaulani ympärillä on höllentänyt otettaan. Epätoivon on paikannut usko yhdessä tekemiseen ja siihen, että muutos tulee kyllä. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Nyt kun ihmiset heräävät enemmän ja enemmän vallitsevan maailmantilan akuuttiuuteen.
Viimeisin todella huono uutinen liittyi siihen, että hedelmällinen maaperä loppuu tätä menoa 60 vuodessa, ja maaperän myötä menee mahdollisuutemme viljellä ruokaa. Viimeisen 40 vuoden aikana maapallo on menettänyt kolmasosan hedelmällisestä maaperästään ja USA:ssa maaperää menetetään 10 kertaa nopeammin kuin mitä sitä ehditään korjata, tietää kertoa dokumentti The Need to Grow (2018). Tämä kaikki johtuu epäkestävästä viljelystä.
Huonoista uutisista ei tule lamaantua, ainakaan pysyvästi. On ymmärrettävää, että se iskee hetkeksi kanveesiin, mutta sitten on vedettävä uudestaan nyrkkeilyhanskat käteen. Vielä on aikaa toimia. On vain toimittava ja nopeasti. Jokainen asteen kymmenes, joka jää lämpiämättä tarkoittaa elämiä, jotka pelastuvat ja katastrofeja, jotka jäävät tapahtumatta.
Yhteensä Week for Futuren lakkoihin osallistui yli 7,6 miljoonaa ihmistä, arvioi Global Climate Strike. Ilmastoviikon mielenosoitukset ovat kuulemma mahdollisesti ihmiskunnan historian mittavimmat tähän mennessä.
Kuva: Mika Baumeister, Unsplash
Muutos herättää vastustusta niissä, jotka hyötyvät tämän hetken järjestelmästä
Maailmanlaajuisesti ilmastokysymys on enemmän pinnalla kuin koskaan. Moni ihminen on jo herännyt toimintaan ja jatkuvasti yhä useampi herää tilanteen vakavuuteen ja akuuttiuuteen. Paine päättäjiä ja öljyrahoilla ratsastavia pohattoja vastaan alkaa toimia. Kuitenkin ne tahot, jotka hyötyvät tällä hetkellä vallitsevasta järjestelmästä, aikovat pistää muutokselle hanttiin, koska se uhkaa heidän rahavanojaan.
Mediassa levisi surullinen yritys mustamaalata ilmastolakkoilijoita: kuva, jossa puisto oli täynnä roskia ja tekstinä uutisoitiin australialaisten protestoijien jättävän hirveät määrät roskia jälkeensä. Todellisuudessa kuva ei ollut samasta asiayhteydestä, eikä edes paikan päältä vaan ilmeisesti jonkin festivaalin jäljiltä ihan muualta kuin väitettiin. Greta Thunbergin taustoja on alettu kaivella ja 16-vuotiaan nuoren taustoista on etsitty törkyä hinnalla millä hyvänsä. Näin ei olisi, ellei häntä koettaisi uhkaksi.
Paras tapa, jota öljy-yhtiöt ovat jo aiemmin käyttäneet, on nimenomaan vastaepäilyksien kylväminen ihmisten mieleen rahoittamalla ja levittämällä ilmastonmuutosta vähätteleviä tai kieltäviä ”tutkimuksia”. Dokumentti Suuri ilmastoskandaali (2017) kertoo, että jo 60 vuoden ajan öljy-yhtiöt ovat tienneet fossiilisten polttoaineiden polttamisella olevan yhteyksiä merenpinnan nousuun ja ilmaston lämpenemiseen. Kuitenkin tehokas propagandakampanja, joka väittää, ettei minkäänlaisien yhteyksien olemassaolon todistaminen ole mahdollista, on tehokas tapa sotkea kuluttajan mieltä. Ja ainahan kuluttajalle on mukavampaa ja helpompaa toimia niin kuin ihmisen nopeuttamaa ilmastonmuutosta ja siten olemassaoloa uhkaavaa kriisiä ei olisi olemassakaan.
Kuva: Markus Spiske, Unsplash
Kaiken jälkeen päällimmäiseksi nousee toivo
Koko maailman asukasluku on tällä hetkellä 7,7 miljardia ihmistä. Siitä 3,5% tarkoittaisi 271 miljoonaa ihmistä. Nätisti sanottuna 7,6 miljoonaa ihmistä jää aika roimasti toivotun rajan alapuolelle, mutta jos mietitään mikä muutos on tapahtunut viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, luvuista ei pidä mielestäni lannistua. Päinvastoin, nyt olisi hyvä hetki voimaantua I Will Survive -kappaleen tahtiin. Seuraava globaali ilmastolakko järjestetään jo 29.11. Jännittävää nähdä yltääkö sen luvut lähellekään edellisen lakkoviikon osallistujamäärää – vai kirmaako se luvuiltaan peräti ohi? Joka tapauksessa, laittakaa kalenteriin merkintää ja välittäkää tietoa eteenpäin.
Jatketaan rumpujen rummuttamista, järjestäytymistä ja sinnikästä ilmastotyötä, joka ikinen, omalla tahollamme, omilla tavoillamme. Ottamalla selvää asioista, jakamalla tietoa, osallistumalla tapahtumiin, keskustelemalla, menemällä epämukavuusalueelle ja laajentamalla näkökulmia. Ja hyvin tärkeä asia: valeuutisten, epäilyksien herättämisen ja muiden hölmöjen keinojen ei saa antaa johdattaa harhaan. Tiede on yksiselitteinen ja olemme vatvoneet jo liian kauan.
On hyvin tärkeää, että mekin täällä pienessä Suomessa teemme parhaamme yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla sen eteen, että tavoitteemme hiilineutraaliuudesta vuoteen 2035 mennessä toteutuu. Jos et oikein pysty motivoimaan itseäsi toimintaan, mieti vaikka Suomea EU:n puheenjohtajamaana ja sen tuomaa edustusasemaa päätöksenteossa. Minusta ainakin tuntuu, että jos nyt lisäämme pökköä pesään vielä entisestään, olemme aivan läpimurron kynnyksellä. Muutos ei etene lineaarisesti, vaan kun tietty piste on ylitetty, räjähtää liike lumipalloefektin tavoin, jolloin marginaalista muuttuu enemmistö.
Itse ainakin olen alkanut taas suunnitella minkävärisen ja mitä tuntivauhtia kiikkuvan keinutuolin vanhuksena haluaisin.
MAISTUIKO aamulla kuppia kahvia tai teetä? Herkuttelitko illalla kavereiden kanssa suklaalla?
Luultavasti vastasit myöntävästi jompaankumpaan kysymyksistä. Mutta osaatko vielä sanoa, mistä päin maailmaa tuotteet tulivat ja millaisia vaikutuksia niiden valmistuksella on ollut ilmastoon ja ympäristöön?
Moni meistä menee tässä vaiheessa mietteliääksi – ja siksi Reilu kauppa rakentaa ilmastoystävällistä ruoantuotantoa.
Auringonlasku kaakaoviljelysten yllä Nicaraguassa. Kuva: Sean Hawkey
Aamukahvisi taustalle saattaa kätkeytyä traaginen ilmastotarina
Kahvi, tee, suklaassa käytetty kaakao ja monet muut tuotteet saapuvat suomalaisten kauppojen hyllyille usein Latinalaisesta Amerikasta. Siellä miljoonat pienviljelijät ja maataloustyöntekijät työskentelevät viljelyksillä tai plantaaseilla valtioissa, kuten Guatemala, Ecuador ja Bolivia.
Maataloustuotannolla on pahimmillaan vakavia vaikutuksia ilmaston hyvinvoinnille. Metsiä raivataan uusien peltojen ja laidunmaan tieltä, keinolannoitteiden tuotannosta tulee paljon päästöjä ja kestämättömät viljelymenetelmät heikentävät globaalina hiilinieluna toimivan maaperän koostumista. Seurauksena ilmastonmuutos kiihtyy entisestään.
Muuttuva ilmasto iskee Latinalaisen Amerikan pienviljelijöihin ja maataloustyöntekijöihin rajusti. Heidän ansionsa ovat heikentyneet ilmastonmuutoksen tuomien poikkeuksellisten sääolojen, tuholaisten ja kasvitautien vuoksi. Erityisen ahtaalla ovat kahvinviljelijät Hondurasissa, Nicaraguassa, Venezuelassa ja muissa alavissa maissa. He eivät voi siirtää peltojaan ylemmäs suojaan kohoavilta lämpötiloilta1.
Yolanda Elizabeth Gutiérrez Alvarado poimimassa kahvia Reilun kaupan kahviviljelyksellä Costa Ricassa. Kuva: James Rodriguez
Ratkaisun keskiössä on tuottajien voimaantuminen
Latinalaisen Amerikan maataloustuottajien tietotaitojen, toimeentulon ja aseman vahvistaminen on avainasemassa ilmastoystävällisen tuotannon saavuttamisessa. Olennaista on paitsi vähentää ilmastopäästöjä, myös tukea viljelijöiden selviytymistä ilmaston muuttuessa. Ja tämä on Reilun kaupan työn ydintä.
Pienviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden on noudatettava Reilun kaupan ympäristökriteerejä. Niihin sisältyy useita ilmastopäästöjä, energian ja veden kulutusta sekä kemikaalien ja keinotekoisten lannoitteiden käyttöä rajoittavia ja vähentäviä kohtia.
Ilmastoystävällisten toimintatapojen löytäminen tapahtuu koulutusten ja työpajojen avulla.
Reilun kaupan paikalliset työntekijät järjestävät täkäläisille pienviljelijöille ja maataloustyöntekijöille koulutuksia muun muassa puiden istuttamisesta, maaperän suojelemisesta, kompostoinnista sekä uusiutuvan energian käytöstä. Esimerkiksi kahviviljelyksillä ja banaaniplantaaseilla Perussa ja Costa Ricassa on onnistuneesti lisätty luonnonmukaisten lannoitteiden käyttöä kemikaalien käytön sijasta2.
Uudet ilmastoystävälliset tuotantotavat leviävät helposti Reilun kaupan tuottajien keskuudessa. Kaikkien Reilun kaupan pienviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden on järjestäydyttävä demokraattisesti, mikä edesauttaa tuottajien keskinäistä yhteistyötä.
Maataloustuottajat saavat taloudellista turvaa ja ilmastotoimilleen rahoitusta Reilun kaupan takuuhinnasta ja lisästä. Useimmat tuottajayhteisöt käyttävätkin tuotteiden myyntihinnan päälle maksettavia lisiä ympäristötoimiin, jotka vaihtelevat koulutuksesta metsitysohjelmiin, kompostointiprojekteihin ja vesivarojen hallinnan kehittämiseen. Pohjois-Perussa pienviljelijät ovat esimerkiksi hankkineet lisien avulla koulutuksia kestävästä maankäytöstä. Maaperän heikkeneminen on ollut alueella jo pitkään ongelma3.
Reilun kaupan banaaniplantaasi Ecuadorissa. Kuva: Anne Samba
Kehitysyhteistyö tukee ilmastotyötä
Reilu kauppa tekee Latinalaisessa Amerikassa myös kehitysyhteistyötä puuttuakseen ilmastonmuutoksen monisyisiin haasteisiin.
Suomen Reilu kauppa järjestää pienviljelijöille vaikuttamiskoulutusta, jotta he saisivat äänensä kuuluviin kansallisissa ja kansainvälisissä ilmastopäätöksissä. Viljelijöitä tuetaan ilmastopäätöksiin vaikuttamisessa erityisesti Boliviassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guatemalassa ja Nicaraguassa.
Hondurasissa Reilu kauppa ry on auttanut paikallisia kahvinviljelijöitä toipumaan vuosina 2012–2013 iskeneestä kahvitautiepidemiasta sekä kehittänyt pienviljelijöiden valmiuksia sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää ilmastopäästöjä. Tuottavuus ja kahvin laatu ovat elpyneet merkittävästi.
Oletko mukana ilmastotalkoissa?
Reilu kauppa on siis ilmastotalkoissa mukana tosissaan, mutta ei voi tehdä töitä yksin. Reilun kaupan jäsenjärjestönä muun muassa Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto on mukana globaalissa liikkeessä oikeudenmukaisen ja ilmastoystävällisen maailmankaupan puolesta.
Jo pienilläkin teoilla on suuria vaikutuksia.
Valitse siis tuote, jossa on Reilun kaupan tuttu sinivihreä merkki – päätökselläsi on silloin merkitystä jopa Latinalaisessa Amerikassa asti.
Kirjoittajasta:
Salla Kettunen, Reilu kauppa ry, Korkeakouluharjoittelija, Vastuullisuusviestintä
Salla Kettunen työskentelee Reilu kauppa ry:llä korkeakouluharjoittelijana. Hän viimeistelee pro gradu -tutkielmaansa yritysaktivismista Tampereen yliopistolle ja opiskelee yritysvastuun sivuainekokonaisuutta Hankenin kauppakorkeakoulussa.
Viitteet:
Imbach et al., 2017. Coupling of pollination services and coffee suitability under climate change, Proceedings of the National Academy of Sciences Sep 2017, 114(39): 10438-10442
Overseas Development Institute (ODI), 2017. The Impact of Fairtrade
CEval evaluointikeskus, 2018. Follow up Study: Assessing the Impact of Fairtrade on Poverty Reduction through Rural Development
VUONNA 2017 japanilainen Softbank Vision Fund rahoitti useita amerikkalaisia startup-yrityksiä saudiarabialaisella rahalla. Näihin yrityksiin kuuluivat esimerkiksi suositut sovellukset Slack, Uber ja Doordash. Vaikka Saudi-Arabia oli jo tuolloin aktiivinen osapuoli Jemenin sodassa, ottivat useat startup-yritykset rahat vastaan. Yhdysvalloille Saudi-Arabian taloudellinen tuki on ollut kannattavaa. Vasta vuoden 2018 tapahtumien jälkeen rahoituksen alkuperään alettiin kunnolla kiinnittää huomiota.
kuva: Bethany Legg – Unsplash
2. lokakuuta 2018 saudiarabialainen toimittaja Jamal Khashoggi astui toistamiseen Saudi-Arabian suurlähetystön ovista sisään Turkin Istanbulissa. Khashoggi tarvitsi suurlähetystöstä todistuksen siviilisäädystään mennäkseen naimisiin kihlattunsa Hatice Cengizin kanssa. Ensimmäisellä vierailullaan, Khashoggia oli neuvottu saapumaan sovittuna ajankohtana uudestaan. Suurlähetystössä ei oltu osattu varautua maasta paenneen Saudi-Arabiaa kritisoineen toimittajan kävelevän suoraan maanmiestensä syliin. Olihan Khashoggin jo pitkään toivottu palaavan kotimaahansa vastaamaan teoistaan. Saudi-Arabiassa kritiikkiä ei hyväksytty, varsinkaan aikaisemmin sisäpiiriin kuuluneelta Khashoggilta. Toimittajan poistuttua suurlähetystöstä, alkoi suunnitelmallinen valmistautuminen Khashoggin paluuta ja murhaa varten. Toinen vierailu suurlähetystöön jäikin Jamal Khashoggin viimeiseksi teoksi. Rakastunut mies ei päässyt naimisiin, vaan menetti henkensä.
Vasta kansainvälisen painostuksen jälkeen, Saudi-Arabia myönsi Jamal Khashoggin kuolleen. Murhan ajalta oleva nauhoite kertoo tapahtumien todellisesta kulusta, lopullista totuutta tapahtumista ei kuitenkaan välttämättä koskaan saada. Todelliset syylliset jäivät tuomitsematta, ja Saudi-Arabian lehdistönvapauden tilanne on pysynyt hälyttävän huonona.
Pelkästään Slack Technologies sai vuonna 2017 Softbank Vision Fundin kautta saudiarabialaista, Public Investment Fundin, rahaa noin 112,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Näin ollen saudiarabialainen rahan muodosti Slackin rahoituksesta huomattavan osan. Tämän rahoituksen turvin Slackista on pystytty tekemään toimiva ja laajasti käytössä oleva organisaatioiden viestintäsovellus.
Kuvituskuva: John Schnobrich – Unsplash
Saudi-Arabian osallisuudesta Jemenin sotaan, ei rahoitusten yhteydessä, ole juurikaan keskusteltu. Tämä saattaa osittain selittyä sillä, että Jemenin sodan monet osapuolet käyvät sotaa pitkälti Euroopassa valmistetuilla aseilla, kuten ENAAT:in ja Vredesactien raportti osoittaa. Jamal Khashoggin murhan jälkeen, osa yrityksistä päättivät lopettaa yhteystyön Saudi-Arabian kanssa ja palauttaa rahat. Toiset yrityksistä päättivät kuitenkin luottaa hiljaisuuden voimaan. Pyysimme Slackilta kommenttia asiaan, mutta emme saaneet vastausta.
Khashoggin kuolemasta on nyt kulunut vuosi. Edelleen useille Slackin ja Saudi-Arabian yhteys on täysin tuntematon. Organisaatioiden tulisikin kiinnittää huomiota tavoitteidensa ja käyttämiensä sovellusten taustojen yhteensopivuuteen. Arjessamme käyttämämme sovellukset eivät ole kyseenalaisilta rahoituksilta tai korruptioilta vapaita. Kysymys kuuluukin, kuinka syvällä veressä sallimme käyttämiemme sovellusten olevan?
Annika Hämäläinen
Kirjoittaja on Etsijän päätoimittaja, joka toivoo vastuullisempia toimintamalleja, omasta yliopistostaan alkaen.
