Mä en ole puutarhatonttu
- Etsijä -lehti
- 20. maalisk.
- 2 min käytetty lukemiseen
Vieraskynässä Pinja Eskola
“Miten joku voisi, joku voisi, haluta mua? Miten mä voisin nauttia kehosta, joka ei pysty seksiin tai mene kauneus-normeihin?” Nämä kivuliaat ajatukset varjostivat kasvuani. Nykyään seksu-aalisuus on minulle voimavara, mutta nuo menneisyydestä tutut kysymykset ovat silti läsnä arjessa tiiviisti seksuaali-neuvojan työni kautta.
Menneinä vuosikymmeninä vammaiset on herkästi kasvatettu vailla seksu-aalisuutta, oikeutta sukupuolen ilmaisuun ja myös tietyllä tapaa lasten kaltaisina. Syy on yksinkertainen ja haavoittava: on kuviteltu, ettei meillä olisi kapasiteettia käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä asioita.
Ajattelun taustalla on halu suojella, mutta se kääntyy itseään vastaan. Seksuaalikasvatuksen keskeinen tarkoitus on auttaa ihmistä kertomaan, kuka hän on, miten hän identifioituu, mistä hän nauttii, ja mitä hän ei halua tehdä. Seksuaalikasvatuksen puute yhdistettynä kulttuuriseen ajatukseen vammaisuuden huonommuudesta johtaa siihen, ettei näe arvoaan, ja tuntee kiitollisuudenvelkaa kaikesta saamastaan huomiosta, riippumatta siitä, kuinka paskasti tulee muuten kohdelluksi suhteessa. Henkilö ei välttämättä tunnista tai osaa sanoittaa, jos hänen rajansa tulevat rikotuiksi. Vammaiset ovat suuremmassa riskissä joutua väkivallan kohteeksi.
Vammaisuus tai seksuaalikasvatuksen puute eivät tarkoita, ettei rampa himoitsisi tai haluaisi tulla rakastetuksi.
Seksuaaliväkivaltaa ei ehkäistä tunkemalla vammainen kuplaan, josta puuttuu kaikki vastaavan ikäisten vammattomien elämässä tavanomainen. Vammaisuus tai seksuaalikasvatuksen puute eivät tarkoita, ettei rampa himoitsisi tai haluaisi tulla rakastetuksi. Toisen tuskaa haluavat ovat pieni vähemmistö, mutta ilman keinoja halujen, rajojen ja tarpeiden sanoittamiseen niin kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuin parinmuodostuskin voi olla haaste.
Ratkaisu on tiedon lisääminen. Ajantasainen info intiimin kanssakäymisen rakennuspalikoista ei aja sänkyyn satunnaisesti vastaantulevien ihmisten kanssa, vaan antaa valmiudet toimia, kun joku tyyppi, tai toimet hänen kanssaan kiinnostaisivat. Vaikka rampa ajatutuisikin usein sänkyyn eri tyyppien kanssa, on se täysin ok, mikäli tyypit saavat sukat pyörimään jaloissa ja hommiin on yhteisesti suostumus.
Myös petipuuhiin liittyy ajatusvinoumia. Seksin, eli siis aktien, on ajateltu menevän vain tietyllä tavalla - ja kuuluvan heille, jotka suoriutuvat lemmenleikeistä itsenäisesti. Seksiin ei ole tiettyä kaavaa - mikä tahansa, mikä tuottaa seksuaalista nautintoa ja on suostumuksellista, on seksiä. Halujaan, himoaan tai omaa kehoaan ei tule hävetä. Oli keho minkälainen vain, voi se kokea ja tuottaa nautintoa - kunhan itsensä toteuttamiseen löytyy väylä.
Moni kipuilee seksuaalisuutensa kanssa, turhaan. Se voi olla voimavara, jos ymmärrämme moninaisuuden: osa ei halua ollenkaan seksiä, toiset usein. Osa kaipaa lempeää kosketusta, toiset rajuja otteita. Se, mitä kaipaa, vaihtelee. Seksuaalisuus on uniikki - kuten mekin.
Kirjoittaja on seksuaalineuovoja, podcast-host ja toimittaja.
Lisää kirjoiattajalta löydät:
Instagram: @kynaniekka
Rampaseksiä-podcast löytyy Spotifysta ja Youtubesta
Comments